Joulusatu: Hölmölän työmarkkinauudistus

Hölmöläiset ovat tunnettuja hölmöydestään. Esimerkiksi tarinat valon kantamisesta säkeillä pimeään taloon ja peiton jatkamisesta siirtämällä pala kangasta jalkopäästä peiton toiseen päähän ovat laajalti tunnettuja myös Hölmölän ulkopuolella.

Aikojen kuluessa erilaiset modernin yhteiskunnan kotkotukset ja vitsaukset ovat levinneet myös Hölmölään: raha, palkkatyö, työttömyys, tosi-tv-ohjelmat ym. Mutta perinteinen hölmöys on edelleen voimissaan Hölmölässä, kaikissa kansankerroksissa yhtäläisesti. Siitä pitää osaltaan huolta hölmöystieteellinen korkeakoulu, jonka tehtävänä on siirtää hölmöyttä sukupolvelta toiselle ja juurruttaa yleistä hölmöyttä hölmöläiskansan keskuuteen.

Muutaman vuoden takaa kerrotaan tällaista tarinaa. Yhä useampi hölmöläinen oli työtön, vailla palkkatyötä. Hölmöläistyönantajat vähensivät työvoimaa surutta. Jopa Hölmölän työnvälitystoimistosta irtisanottiin väkeä. Koskaan ennen Hölmölässä ei ollut nähty niin paljon työttömiä.

Työttömille hölmöläisille maksettiin kuitenkin vaatimatomia työttömyyskorvauksia. Tämä aiheutti erilaista eripuraa hölmöläisten keskuudessa. Jotkut väittivät, että työttömyys on työttömien omaa hölmöyttä. He olivat kateellisia työttömille, joilla näytti olevan paljon vapaa-aikaa ja jonkin verran rahaa käytettävissään. Ja toisaalta hölmöydestään huolimatta monet työttömät olivat tyytymättömiä osaansa ja pieniin tuloihinsa. Sitä patsi Hölmölän rahakirstun vartija väitti, että työttömyyskorvauksiin menee liikaa rahaa.

Niinpä Hölmölän johtavat viranomaiset päättivät perustaa toimikunnan tilannetta pohtimaan. Siihen nimitettiin Hölmölän kaikki kolme talousviisasta, kaksi Hölmölän sosiaalitätiä ja puheenjohtajaksi Hölmölän rakenneuudistusjohtaja.

Meillä on käytettävissämme pöytäkirja tämän toimikunnan kokouksesta. Yksi toimikunnan talousviisaista sanoi:

– Aktivoidaan työttömät!

Tämä aiheutti aluksi hyväksyviä nyökkäyksiä, mutta sitten yksi sosiaalitädeistä sanoi:

– Mehän jo aktivoimme työttömiä. Me järjestämme heille kiinan kielen kursseja, työharjoittelua ja elämänhallintaleirejä. Eihän tämä ole uusi idea!

Niinpä idea työttömien aktivoinnista hylättiin. Toinen talousviisaista avasi suunsa, ja alkoi sanoa:

– Työllistetään työttömät!

Muiden kasvonilmeistä hän kuitenkin näki, että nämä pitivät sitä tosi hölmönä ideana. Niinpä hän ei sanonut lausettaan kunnolla loppuun, eikä asiasta keskusteltu sen enempää.

Sitten keskusteluun puuttui yksi sosiaalitädeistä:

– Osallistetaan työttömät!

Tämä synnytti toimikunnassa heti innostusta. Kukaan ei ollut tällaista hienoa sanaa ennen kuullutkaan. Toimikunnassa alkoi vilkas keskustelu siitä, mitä tämä osallistavuus oikein tarkoittaa.

– Työttömät voivat osallistua vapaaehtoistyöhön, vaikkapa … sanoi ensimmäinen sosiaalitäti.

–…ilmaisruoan jakamiseen ja leipäjonojen järjestämiseen työttömiä varten, jatkoi toinen sosiaalitäti.

– Katujen lakaisemiseen ja lumenluontiin! Se on koko hölmöläisyhteiskunnalle hyödyksi, sanoi ensimmäinen talousviisas.

– Risujen korjaamiseen metsistä. Se panee hölmöläistalouden pyörät pyörimään! Tuottavuusloikka lähtee liikkeelle! Bruttokansantuote nousee kohisten, huudahti toinen talousviisas.

– Naapurin vanhan mummon ulkoiluttamiseen, keksi toinen sosiaalitäti, joka jatkoi puhuen innokkaasti lähimmäisten auttamisesta.

– Työttömät voivat toimia vapaaehtoisina joulupukkeina, keksi vielä ensin mainittu sosiaalitäti muistaessaan, että joulu on pian ovella.

Silloin rakenneuudistusjohtaja puuttui keskusteluun.

– Jos osallistamisesta kieltäytyy, työttömyysturvaan tulee tietenkin karenssi.

– Muutenhan koko idea olisi aivan hölmö. Ainakin työttömyysturvaa on pienennettävä tai toimeentulotukea on leikattava, jos työtön ei osallista itseään, sanoi johtaja tiukasti.

– Ilman muuta, ehdottomasti, sanoi kolmas talousviisaista. – Työttömyysturvan on oltava kannustavaa.

Hetken hiljaisuuden jälkeen yksi sosiaalitädeistä pohti, miten siten valvotaan, että työttömät todellakin osallistavat itsensä.

– Osallistetaan työttömät valvomaan toistensa tekemistä! Näin kaikille riittää osallisuutta. Joka toinen työtön valvoo joka toisen työttömän osallisuutta ja pitää kirjaa tämän vapaaehtoistyöstä, kadun lakaisuista, risujen keräämisestä, naapurin mummon ulkoiluttamisesta ja joulupukkina olemisesta.

Toimikunnan jäsenet onnittelivat itseään hienosta ideasta. He päättivät myös, että osana rakenneuudistusta Hölmölän työnvälitystoimiston nimi modernisoidaan jobcenteriksi.

– Se parantaa työvälitystoimiston imagoa. Niin on tehty Saksassakin, tiesi yksi talousviisaista kertoa.

– Olemme ratkaisseet työttömyysongelman! sanoi rakenneuudistusjohtaja ylpeästi lopuksi.

Kokouksen jo päätyttyä yksi talousviisaista aprikoi, voisiko tästä keksinnöstä saada taloustieteen Nobel-palkinnon.

– Ainakin on kirjoitettava artikkeli amerikkalaiseen taloustieteelliseen julkaisuun.

Niin sitten tämä uudistus pantiin täytäntöön koko Hölmölässä. Kaikki hölmöläiset olivat aluksi yhtä tyytyväisiä uuteen osallistavaan sosiaaliturvaan. Rakenneuudistusjohtaja palkittiin Hölmölän korkeimmalla kunniamerkillä, hölmöläisritarikunnan kultaisella tähdellä.

Yksi takaisku kuitenkin tuli. Hölmölän kielitoimisto ei hyväksynyt työnvälitystoimiston muuttamista jobcenteriksi.

– Tällainen vieraskielinen ilmaisu, lieneekö saksaa, ei sovi Hölmölään. Rajansa on hölmöydellä ja tonttuilullakin, jyrähti kielitoimisto.

Kerrotaan, että muutaman vuoden kuluttua hölmöläiset alkoivat epäillä keksimänsä osallistavan työttömyysturvan mielekkyyttä. Hölmöläistyönantajat vähensivät edelleen väkeä. Risut oli korjattu Hölmölän metsistä moneen kertaan. Naapurin mummo kyllästyi työttömän ulkoiluttajan hölmöihin tarinoihin. Hölmölän kauppakeskuksessa parveilevista joulupukeista oli ylitarjontaa. Hölmöydestään huolimatta jotkut työttömät alkoivat pitää muiden työttömien tarkkailua hyödyttömänä tai peräti hölmönä puuhana.

Huhujen mukaan tyytymättömyys liittyi myös siihen, että Hölmölän rahakirstun vartija oli vähentänyt rajusti hölmöystieteellisen korkeakoulun määrärahoja ja jopa hölmöysperinteen suojelukeskuksen rahoitusta. Myös monet hölmöysperinteen juurruttamiseen vihkiytyneet hölmöläiset olivat nyt työttöminä. Hölmöysaate uhkasi kadota tai vähintäänkin väljähtyä.

Miten sitten kävi, on toisen tarinan aihe.

(Kaikki sadussa mainitut henkilöt ja instituutiot ovat täysin kuvitteellisia.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s