Kiljusen indeksialoite nostaa kissan pöydälle

SDP:n entisen kansanedustajan Kimmo Kiljusen liikkeellepanema kansalaisaloite työeläkeindeksistä on lähiaikoina eduskunnan käsittelyssä. Yli 84 000 kannattajaa saanut kansalaisaloite ilmoitettiin eduskuntaan saapuneeksi 8. joulukuuta 2016.

Kansalaisaloitteessa esitetään, että työeläkeindeksiksi palautettaisiin ansiotasoindeksi. Ansiotasoindeksiä käytettiin maksussa olleiden työeläkkeiden tarkistamiseen vuoteen 1976 asti. Sen jälkeen tuli käyttöön ns. puoliväli-indeksi, jossa ansiotason muutoksen paino on 50 % ja kuluttajahintaindeksin muutos samoin 50 %. Nyt käytössä on niin sanottu  taitettu indeksi, jossa ansiotason muutoksen paino on vain 20 prosenttia ja kuluttajahintaindeksin muutoksen paino 80 prosenttia. Tätä indeksiä käytetään vuodesta 2005 lähtien kaikissa eläkkeissä, sitä ennen vuosina 1996–2004 65 vuotta täyttäneiden eläkkeissä eli lähinnä vanhuuseläkkeissä mutta ei työkyvyttömyyseläkkeissä, joita tarkistettiin edelleen puoliväli-indeksillä.

Kiljuselle voi nostaa hattua ainakin rohkeudesta ja itsenäisyydestä. Hän ja aloitteen kannattajat uhmaavat suomalaisen työeläkejärjestelmän pyhiä periaatteita. Työeläkeuudistuksista päätetään työmarkkinajärjestöjen sopimuksin, eikä ulkopuolisilla mielipiteillä ole tässä juuri arvoa. Tehtyjen sopimusten arvostelijat ja vaihtoehtoisten näkemysten esittäjät leimautuvat helposti kylähulluiksi. Eduskunnalla ei ole juuri sanomista, kun työeläkelakeja rustataan. Käytännössä kaikki puolueet ovat sopeuttaneet eläkepolitiikkansa työmarkkinajärjestöjen eläkesopimuksiin. Sovittuihin eläkeuudistuksiin tehdään hallituksen ja eduskunnan käsittelyssä korkeintaan kosmeettisia muutoksia. Kiljusen oma puolue on kenties kaikkein tiukimmin sitoutunut tähän ajatteluun.

Kiljusen suosiota työeläkeyhtiöissä ei ainakaan lisää se, että hän muun ohella toteaa hyödyttömäksi eläkeyhtiöiden välisen kilpailun. Hänen mielestään riittäisi yksi työeläkeyhtiö, mikä vähentäisi merkittävästi hallintokuluja.

Kiljunen on perustellut aloitetta kahdessa kirjassaan, joista uudempi, Eläke-katekismus (Into 2016), ottaa kantaa myös Eläketurvakeskuksen (ETK), puolueiden ja muiden tahojen vastaväitteisiin.

kiljusen_kirja

Poliittinen valinta

Kysymys siitä, mihin indeksiin työeläkkeet pitää sitoa, on tietenkin poliittinen valinta. Nykyinen indeksi johtaa siihen, että eläkkeellä olevien reaaliset eläkkeet jäävät melko paljon jälkeen ansiotason noususta. Kun keskimääräinen eläkeelläoloaika (eläkeajan odote) on noin 21 vuotta, jälkeenjääneisyys voi muodostua huomattavaksi. Jos tilannetta halutaan korjata, vaihtoehtoja on tietenkin useampia, esimerkiksi Kiljusen esittämä ansiotasoindeksi, aikaisemmin käytössä ollut puoliväli-indeksi ja nykyisin palkkakertoimeksi kutsuttu indeksi, jossa ansiotason muutosten paino on 80 % ja kuluttajahintaindeksin muutosten paino 20 %.

Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala on vastannut Kiljusen aloitteisiin väittämällä, että ansiotasoindeksin eli palkkaindeksin käyttäminen johtaisi eläkerahastojen loppuun kulumiseen vuoden 2060 jälkeen. (Jukka Rantala: Indeksialoitteen perustelut eivät kestä läpivalaisua 19.2.2016.) Tästä on tehty päätelmiä, että Kiljunen on jättämässä nuoremmat sukupolvet ilman eläkettä.

Pitkän aikavälin laskelmien tulokset riippuvat tietenkin käytettävistä oletuksista. Puheena oleva työeläkeindeksi ei vaikuta alkaviin eläkkeisiin, vaan maksussa oleviin eläkkeisiin, sitä enemmän, mitä kauemmin eläkkeellä oleminen jatkuu. Kun otetaan huomioon mainittu eläkeajan odote, noin 21 vuotta, sekä Eläketurvakeskuksen uusimmissa pitkän aikavälin laskelmissa käyttämä oletus 1,5 prosentin vuotuisesta reaaliansioiden noususta, voidaan melko yksinkertaisella aritmetiikalla päätellä, että pitkällä aikavälillä ansiotasoindeksiin siirtyminen nostaisi työeläkemenoja noin 15 prosenttia nykyiseen indeksiin verrattuna. Tämä tulos on tietenkin varsin herkkä oletukselle reaaliansioiden noususta. Jos reaaliansioiden nousuoletus esimerkiksi puolitetaan 0,75 prosenttiin vuodessa, myös arvio työeläkemenojen kasvusta suunnilleen puolittuu. Myös keskimääräinen eläkkeelläoloaika vaikuttaa arvioon, mutta sen piteneminen yritetään estää eläkeikää nostamalla.

Laskelman tulosta, 15:tä prosenttia, voi verrata vuonna 2010 käyttöön otetun elinaikakertoimen vaikutukseen. Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmien mukaan se alentaa alentaa alkavia eläkkeitä noin 15 prosenttia vuonna 2085 (kerroin olisi silloin 0,848 iän 62 täyttämisvuodelle).

Eläkkeiden indeksointitapa epäilemättä vaikuttaa merkittävästi ennustettavissa oleviin eläkemenoihin samoin kuin eläkekarttumasäännöt, vanhuuseläkeikä ja elinaikakerroin.

Rantalan mukaan Kiljusen aloitteen toteutumisen vaikutus eläkemenoihin olisi noin 6 % palkoista 30 vuoden kuluttua. Jos käytetään pohjana ETK:n uusinta pitkän aikavälin laskelmaa, se merkitsee TyEL-järjestelmässä noin 5,4 miljardia euroa vuonna 2045 (vuoden 2015 hintatasossa). Se vastaisi 22 prosenttia saman laskelman mukaisista Tyel-eläkemenoista vuonna 2045. Se vaikuttaa jonkin verran yliammutulta arviolta, mutta ilman laskentamallin kaikkien oletusten tuntemista tästä on vaikea sanoa enempää.

Jos siirryttäisiin takaisin ns. puoliväli-indeksiin, voidaan edellä mainitulla tavalla päätellä, että pitkällä aikavälillä työeläkemenot nousisivat runsaat 5 prosenttia, jos reaaliansioiden nousu on 1,5 prosenttia vuodessa. Tämä luku (runsaat 5 prosenttia) on melko lähellä sitä, mitä eri indeksivaihtoehtoja muutama vuosi sitten arvioinut työryhmä arvioi. (Työeläkkeiden indeksijärjestelmää arvioineen työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:32 Taulukko 11.1), Samassa suuruusluokassa on puoliväli-indeksin ja nykyisen Tel-indeksin toteutunut ero, jos vuonna 1995 eläkkeelle siirtyneen työeläkettä seurataan 20 vuotta eteenpäin ja lasketaan eläkkeen keskiarvo tältä ajalta kahden eri indeksivaihtoehdon pohjalta.

Eläkerahastojen tarkoitus

Joka tapauksessa laskelmissa törmätään väistämättä kysymykseen työeläkerahastojen suuruudesta ja tarkoituksesta. ETK:n uusimman laskelman mukaan eläkerahastot kasvavat edelleen sekä reaalisesti että suhteessa palkkasummaan ja maksettaviin eläkkeisiin. Vuonna 2015 TyEl-varat olivat noin 8-kertaiset suhteessa eläkemenoon ja runsaat 2-kertaiset suhteessa palkkasummaan. Vuonna 2085 ne olisivat peruslaskelmassa 9-kertaiset suhteessa eläkemenoon ja lähes 3-kertaiset suhteessa palkkasummaan. (Heikki Tikanmäki ym: Lakisääteiset eläkkeet – pitkän aikavälin laskelmat 2016. Eläketurvakeskuksen raportteja 08/2016).  (Ks. kuvio 1). Nämä luvut vahvistavat jälleen Kiljusenkin päätelmää, että eläkerahastoja ei ole koskaan tarkoituskaan käyttää eläkkeiden maksamiseen. Niiden on määrä kasvaa loputtomasti. Vain rahastojen tuottoa todennäköisesti tullaan käyttämään kasvavassa määrin eläkkeiden rahoittamiseen. Pitkän ajan skenaariossa vuonna 2085 noin 13 prosenttia työeläkkeistä rahoitettaisiin rahastojen tuotosta ja 87 prosenttia eläkemaksuilla.

elakerahastot
Kuvio 1. Yksityisen sektorin eläkkeiden rahoitus 2015–2085. Lähde: ETK

ETK:n Rantala sanoo tavallaan rehellisesti: ” Eläkerahastoihin kerätyt varat eivät ole ’eläkeläisten rahoja’.” Hän sanoo, että niillä on kahtalainen tehtävä: ”Yhtäältä niitä käytetään nykyisten eläkkeiden rahoittamiseen. Toisaalta niillä turvataan tulevien eläkkeensaajien eläkkeitä, kun rahastojen avulla maksukehitys eri sukupolvien kesken voidaan pitää tasaisena.”

Kun sanotaan, että rahastoja käytetään nykyisten eläkkeiden rahoittamiseen, kyse on kirjanpidollisesta näkökulmasta. Rahastojen omistaja siirtää rahaa tililtä toiselle, rahastoihin ja rahastoista. Tämä koskee vain yksityisen sektorin eläkerahastoja. Kuntien ja valtion eläkerahastoilla ei ole kytkentää yksilöllisiin eläkevastuisiin: ei voida sanoa, että rahastoista on  siirretty rahaa tietyn eläkkeen maksamiseen.  Kansantalouden kannalta katsoen sen enempää yksityisen kuin julkisenkaan sektorin rahastoja ei käytetä eläkkeiden maksamiseen, mutta rahastojen tuottoa joudutaan jo hieman käyttämään yksityisen sektorin eläkkeissä. Viime vuosiin asti eläkemaksuja on peritty enemmän kuin eläkkeitä on maksettu, joten eläkerahastoja ei ole todellisuudessa tarvittu eläkkeiden maksamiseen.

Työeläkeindeksin sitominen palkkaindeksiin tai palkkojen osuuden suurentaminen työeläkeindeksissä joka tapauksessa ainakin hidastaisi työeläkerahastojen kasvua, jos muut olettamukset esim. ansioiden noususta pitävät paikkansa. Laskelmiin vaikuttavat  vahvasti olettamukset rahastojen tuotosta. Tullaan myös kysymykseen, tarvitaanko näin suuria ja edelleen loputtomasti kasvavia rahastoja eläkemaksujen muutosten tasaamiseen ja mitä muita tehtäviä rahastoilla on. Kiljusen aloitteen yksi seuraus on, että se pakottaa avaamaan tätä kysymystä.

Kiljunen esittää myös kansantaloudellisia argumentteja. Palkkaindeksiin siirtyminen vahvistaisi kotimaista kysyntää  vaihtoehtona sille, että sama raha nyt suuntautuu arvopaperisijoituksina valtaosin ulkomaille. Tämän näkökulman Kiljusen arvostelijat yleensä sivuuttavat.

”Yhteiset varat” eivät yhteiskunnan hallinnassa?

Elinkeinoelämän Keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies kirjoitti äskettäin, että työeläkeyhtiöt hallinnoivat ”suurta yhteistä varallisuutta”. Samaan hengenvetoon hän painotti, että yhteiskunnan ei pidä puuttua niiden käyttöön: ”Itse olen erityisen huolestunut ajatuksesta, että eläkevarojen hallinnointi siirrettäisiin osaksi yhteiskunnallista päätöksentekoa ” Hän jatkaa sanomalla, että näitä varoja ei saa käyttää muuhun kuin eläkkeiden maksamiseen. (Helsingin Sanomat 19.9.2016)

Nämä lausunnot osoittavat, että keskeisillä päättäjilläkin on erilaisia käsityksiä eläkerahastojen luonteesta. Ovatko ne ”yhteisiä varoja”, mutta eivätkä kuitenkaan ”eläkeläisten rahoja”? Onko todella niin, että rahastoja käytetään vain eläkkeiden maksamiseen, vaikka Rantalan mukaan ne eivät ole eläkeläisten rahoja? Jos ne ovat yhteisiä varoja, miksi niiden käyttö ei ole koko yhteiskunnan asia?

Kiljusen aloitetta vastustavat ovat yrittäneet leimata sen epäoikeudenmukaiseksi nuorten ja köyhien kannalta. Se, että kaikki merkittävät nuorisojärjestöt ovat allekirjoittaneet yhteisen kannaoton Kiljusen aloitetta vastaan kertoo enemmän työeläkejärjestelmän suuresta vallasta ja sen lobbaajien vaikutusmahdollisuuksista kuin siitä, että kannanoton argumentit olisivat erityisen vastaansanomattomia. (Kannanotto on Kiljusen pamfletin liitteenä.)

Nuorisojärjestöjen kannanotossa viitataan esimerkiksi karttuneisiin eläkevastuisiin, jotka ovat noin 600 miljardia euroa, ja esitetään yhtenä perusteluna Kiljusta vastaan,  että vastuista on katettu ”vain” 30 prosenttia rahastoilla. Tämä 600 miljardia euroa on täysin laskennallinen rahamäärä, jolla ei ole keskitetyssä lakisääteisessä eläkejärjestelmässä käytännön merkitystä. Kun eläkejärjestelmää rahoitetaan jatkuvasti pakollisilla eläkemaksuilla, ei ole mitään mieltä pitää tavoitteena tai edes ihannetilana niin suurten rahastojen luomista, että ne kattaisivat kaikki karttuneet eläkkeet eli kaikkien työeläkettä ansainneiden elossa olevien ihmisten tulevat eläkkeet. Eläkerahastot eivät ole eläkkeiden rahoittamisen kannalta välttämättömiä eivätkä ne loppujen lopuksi muuta karttuneiden eläke-etujen luonnetta: ne ovat lupauksia osuuteen tulevasta tuotannosta, mutta niitä ei ole käytännössä mahdollista etukäteen rahastoida saati fyysisesti varastoida. Mutta eläkerahastojen ja niiden tuoton avulla voidaan toki säädellä palkoista perittävien eläkemaksujen suuruutta ja tasoittaa niiden vaihteluja. Eläketurvakeskuksen peruslaskelmissa ei kylläkään itse rahastoja käytetä puskureina (toisin sanoen rahastojen pääomaa ei ole oletettu missään vaiheessa kulutettavaksi, vaan päinvastoin rahastojen on määrä jatkuvasti kasvaa sekä absoluuttisesti että suhteellisesti), mutta rahastojen tuotolla on tietty osuus eläkemaksujen sääntelyssä.

Jos eläkkeiden rahoitussuunnitelmat jossain vaiheessa todella pettävät niin, että eläkemenot nousevat odotettua suuremmiksi suhteessa sovittuihin eläkemaksuihin, on paljon todennäköisempää, että työmarkkinajärjestöt sopivat eläkkeiden leikkaamisesta, kuin että eläkerahastojen pääomaa todella käytettäisiin puskurina. Tällaiseen päätelmään viittaavat sekä viime vuosikymmenien kokemukset että Eläketurvakeskuksen laskelmat.

Tehdyt eläkesopimukset johtavat siihen, että nuorempien sukupolvien eläkkeet ovat mm. elinaikakertoimen vuoksi suhteellisesti (suhteessa ansiotasoon) pienempiä kuin nyt eläkkeellä olevien ja että he pääsevät entistä myöhemmin eläkkeelle. ETK:n laskelmien suhde pienenee ajan myötä nykyisestä noin 52 prosentista noin 44 prosenttiin. (Kuvio 2.) Työeläkeindeksin parantaminen voisi kohentaa myös nuorten tulevia eläkkeitä. Jos muutos rahoitetaan työeläkejärjestelmän sisältä, se ei ole poissa muista yhteiskunnan tärkeistä kohteista.

elakekayra2
Kuvio 2. Eläkkeiden suhde keskipalkkaan 2015–2085. Lähde: ETK

Kysymys eläkeindeksistä on ennen kaikkea kysymys työssä  olevien ja eläkkeellä olevien välisestä tulonjaosta. Eläkeläisten keskinäinen tulonjako, nuorten ja vanhojen, naisten ja miesten välinen tulonjako ovat eri asioita ja niihin voidaan vaikuttaa muilla ratkaisuilla. Kansaneläkettä ja takuueläkettä suurentamalla voidaan parantaa pienituloisten eläkeläisten asemaa.

Kiljusen alulle panema kansalaisaloite tuo keskusteluun olennaisia kysymyksiä eläkejärjestelmästämme ja erityisesti eläkerahastoista. Esitys palkkaindeksiin palaamisesta on kylläkin melko radikaali ja poliittisesti ilmeisen epärealistinen nykyisessä tilanteessa, mutta se ei estäne nostamasta pöydälle erilaisia vaihtoehtoja eläkeindeksin parantamiseksi. Hieman maltillisemmalla esityksellä olisi ehkä paremmat toteutumismahdollisuudet. Kansalaisaloitteen tulevalla käsittelyllä eduskunnalla on tuskin välittömiä vaikutuksia eläkelakeihin. Pikemminkin kyse on eräänlaisesta luottamusäänestyksestä, jossa pelissä on työeläkejärjestelmää hallinnoivien tahojen arvovalta.

PERTTI HONKANEN

Yksi kommentti artikkeliin ”Kiljusen indeksialoite nostaa kissan pöydälle

  1. Mikäli vähänkään olen ymmärtänyt, niin jo työurani alussa kerrottiin eläkemaksuissa olevan kyse minun palkastani, joka menee eläkerahastoon ja joka sitten mahdollistaa eläkkeelle jäämiseni sovitussa eläkeiässä. Totta kai uskoin ja ajattelin hieno asia. Nyt tiedän ja näen, että tarkoitus oli ihan muuta ja minua on ”kusetettu” yli 40-vuotta. Kannattaako edes pyrkiä elämään vanhaksi?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s