Valkoselkätikat ja kaupunkirakenteen ”eheyttäminen”

Naapuritontiltani kaadettiin äskettäin kymmenkunta isoa koivua ja useita isoja vaahteroja. Vasta melko äskettäin minulle on selvinnyt, että rivitalotontimme viereen melko pienelle vapaalle niitylle on kaavoitettu kolme tonttia omakotitaloja varten. Nyt on ensimmäinen talo on jo rakenteilla ja pian valmis.

Tätä kutsutaan hienommin kaupunkirakenteen eheyttämiseksi. Erilaiset rakennettujen alueiden väliin jäävät joutomaat, pellot ja metsiköt kaavoitettaisiin mahdollisimman tarkkaan asunnoille ja toimitiloille. Vaikka henkilökohtaisesti en kovinkaan paljon pidä naapuritontin rakentamisesta ja maiseman muuttumisesta, joudun toteamaan, että tämä saattaa olla järkevää. Tässä tapauksessa kaavoitus on läpäissyt kaikki päätöksenteon vaiheet, eikä kukaan voi enää asiasta valittaa.

Hieman enemmän minua askarruttaa se, että kaupunkirakenteen eheyttämisestä on tullut jonkinlainen opinkappale, johon vedoten kaavoittajat ovat laajemminkin valmiita nakertamaan ei vain pieniä joutoalueita vaan myös virkistysalueita ja luonnonsuojelun kannalta tärkeitä kohteita.

Helsingin uuden yleiskaavaluonnoksen käsittelyn yhteydessä minua hieman ihmetytti että kaupungin vihreät valtuutetut eivät joitakin poikkeuksia lukuunottamatta juuri asettuneet  ponnekkaasti puolustamaan tärkeitä viher- ja virkistysalueita kuten Keskuspuistoa tai vastustamaan luonnonsuojelun kannalta tärkeiden alueiden kuten Viikin-Vanhankaupunginlahden alueen metsiköiden ja peltojen nakertamista.

Nyt luulen löytäneeni tähän selityksen Osmo Soininvaaran kirjasta Vihreä politiikka (2012), jossa varsin voimaperäisesti puolustetaan kaupunkirakenteen ”eheyttämisen” politiikkaa.

Soininvaara tiivistää näkemyksensä seuraavasti:

”Jos valkoselkätikalta kysyttäisiin, se kannattaisi ehyttä kaupunkrirakennetta; sitä, että ihmiset keskitetään mahdollisimman pienelle alueelle. Vaikka pari valkoselkätikan reviiriä menisi, monta muuta säästyisi.”

Kaupunkirakenteen ”eheyttämiselle” on epäilemättä hyviä perusteita etenkin energiankäytön tehostamisen kannalta. Liian yksipuolisesti, etten sanoisi dogmaattisesti, toteutettuna se on kuitenkin  myös uhka monille virkistys- ja luonnonsuojelualueille ja viimein  myös kaupunkirakenteen monimuotoisuudelle ja lopulta asukkaiden viihtyvyydelle.

Soininvaaran mainitsemat valkoselkätikat ovat varmaankin älykkäitä lintuja, mutta epäilen, että ne olisivat omaksuneet utilitaristisen laskentatavan, jossa verrataan joidenkin reviirien säilymisestä koituvaa etua joidenkin muiden reviirien hävittämisestä syntyvään vahinkoon. Ne eivät ole opiskelleet yliopistossa nykyisen vallitsevaa, hyötyajattelua korostavaa taloustiedettä.

Vastakohtana tällaiselle utilitarismille väitän, että erilaisten virkistys-, viher- ja luonnonsuojelualueiden säilymisellä myös kaupunkialueella on oma itseisarvonsa, jota ei pitäisi helposti sivuuttaa.

Yleiskaavaluonnoksessa on monia kohteita, joista voi keskustella tai kiistellä. Henkilökohtaisesti minua huolestuttaa lähialueille Viikkiin kaavailtu rakentaminen. Uusia asunto- ja toimitila-alueita tulisi mm. Viikintien eteläpuolelle osittain Viikin pelloille sekä Vantaanjoen suulle Pornaistenniemeen. Viimeksi mainittu alue pääosin tervaleppää ja koivua kasvava, ajottain tulviva alue, jota on suurelta osin suojeltu. Se on yksi niistä harvoista alueista Helsingissä, joissa Soininvaaran mainitsema valkoselkätikka on usein näyttäytynyt ja jopa yrittänyt pesiä. Alueella on muutamia ulkoilupolkuja, joita lähiseudun asukkaat ja myös kauempaa tulevat lintuharrastajat paljon hyödyntävät. Jos se rakennettaisiin siten kuin kaava-ainestossa on kuvattu (ks. kuva), alueen lunto- ja virkistysarvoista ei jäisi juuri mitään jäljelle.

Kaavan laatijat ovat kyllä tietoisia luontoarvoista. Kaava-aineistossa esim. todetaan, että ”Viikintien eteläpuolinen alue on luokiteltu kokonaisuudessaan arvokkaaksi lintualueeksi”. Samoin todetaan, että ”Erityisesti Pornaistenniemen metsäalueella on merkittäviä luontoarvoja”. Siitä huolimatta sanotaan, että Pornaistenniemi on ilmansuuntien, melun ja ilmansaasteiden kannalta edullista asuinrakentamisen aluetta. Kaava-aineistossa melko pienelle alueelle, joka on kooltaan noin 250 m x 500 m ja joka osittain kuuluu luonnonsuojelualueeseen, on piirretty kokonainen pieni kaupunginosa.

Kuva Helsingin yleiskaava-aineistosta, Vantaanjoen suulta Viikkiin päin. Etualalla tekstissä mainittu Pornaistenniemi. (Lähde: Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2015:7)

Tietenkin on monia alueita, joiden luonto- ja virkistysarvoista tai historiallisista suojeluarvoista voidaan väitellä ja olla eri mieltä, ja monesti eri näkökohtia korostavien on tyydyttävä kompromisseihin. Kuitenkin päätösten tueksi on pyrittävä hankkimaan mahdollisimman paljon objektiivista tietoa. Jos puhutaan luonnonsuojelusta, nykyisin on olemassa paljon tutkittua tietoa esim. Soinivaaran mainitsemista valkoselkätikan reviireistä tai muista luonnonsuojelun kannalta arvokkaista alueista. Tällaista tietoa ei pitäisi kaavoitusratkaisuissa kevyesti ohittaa. Toinen tärkeä periaate on demokraattinen päätöksenteko ja asukkaiden kuuleminen. Muuten vaarana on helposti, että rakennusyhtiöiden ja grynderien etu, suuri raha, sivuuttaa muut arvot ja asukkaiden tarpeet kaupunkisuunnittelussa.

PERTTI HONKANEN

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s