Löytöjä hyllystäni: Iranin šaahin elämäkerta

Abbas Milani. The Shah. New York: Palgrave Macmillan 2011. 488 sivua

Iranin šaahi Mohammed Rezā Pahlavi on tuttu hahmo vanhemman polven ihmisille. Kuningasta tarkoittava persian kielestä tuleva šaahi-sana koetaan miltei erisnimeksi, koska muita šaaheja ei ole tunnettu useimpien aikalaistemme elinaikana.  Šaahin hovin elämä ja šaahin avioliitot Sorajan ja Farah Diban kanssa tarjosivat paljon aineistoa mm. viikko- ja naistenlehdille Suomessakin. Monet muistanevat myös šaahin vierailun Suomeen vuonna 1970. Silloin kritiikki šaahin hallinnon epädemokraattisuutta kohtaan oli jo varsin laajalle levinnyttä. Vierailua vastaan osoitettiin mieltä ja mm. Erkki Tuomioja joutui silloin putkaan. Olinpa mielenosoituksessa mukana minäkin. Monet saattoivat myös katsoa vuonna 1972 suoraa TV-lähetystä hulppeista Iranin ”2500-vuotisjuhlista”, jotka šaahi järjesti Persepoliin historiallisessa rauniokaupungissa. Kekkonenkin oli sinne kutsuttu.

Nämä mahtailevat juhlat, jonne kokit, tarjoilijat, juomanlaskijat, ruoka ja juomat tuotiin Pariisin ja Sveitsin hienoimmista ravintoloista ja hotelleista, jouduttivat kuitenkin šaahin vallan murentumista. Ylellinen elämä, korruptio ja valtion varojen tuhlaus nakersivat šaahin suosiota.

Šaahin valta päättyi vuonna 1979 Iranin vallankumoukseen. Valtaan nousivat uskonnolliset johtajat, šiialaiset papit ajatolla Khomeinin johdolla. Vasemmistolaiset, kansallismieliset ja liberaalit tahot, joilla oli oma osuutensa vuoden 1979 vallankumouksessa, joutuivat pian ahtaalle, ja monien kohtaloksi koitui vankila tai teloitus. Iranin islamilainen vallankumous on yksi viime vuosikymmenien tärkeimmistä tapahtumista, joka muutti valta- ja voimasuhteita Lähi-idässä ja jonka syiden ymmärtämisestä saattaa olla apua myös Lähi-idän nykyisten selkkausten syiden ymmärtämisessä.

Iranilla ja Suomella on tietty yhteinen piirre, jota ei ole helposti muisteta: Venäjän ja sittemmin Neuvostoliiton naapuruus. Nykyään tosin välissä on Kaspian meri, mutta Iranilla oli pitkä yhteinen maaraja tsaarin Venäjän ja Neuvostoliiton kanssa. Tietyissä historian tapahtumissa voi löytää yhtäläisyyttä. Suomessa Venäjän vuoden 1905 vallankumousliike siivitti yksiparlamentaarisen eduskunnan sekä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuden syntyä. Iranissa Venäjän tapahtumat synnyttivät yksinvaltiuden vastaista liikehdintää, joka johti niin sanottuun perustuslailliseen vallankumoukseen 1905 ja sitten Iranin ensimmäisen perustuslain sekä parlamentin Majlisin perustamisteen 1906. Toisaalta Iranilla kuten Suomellakin oli oma osuutensa toisen maailmansodan loppuselvittelyssä. Neuvostoliiton (ja myös Neuvostoliiton tukemien kommunistien) vaikutus Iranin tapahtumiin oli voimakas toisen maailmansodan aikana ja pian sen jälkeen, ja samaa voi sanoa Suomestakin. Liittoutuneet pakottivat saksalaismielisenä pidetyn šaahi Rezān, Mohammed Rezān isän, luopumaan vallasta jo vuonna 1941 ja lähtemään maanpakoon.

Tähän yhtäläisyydet ja yhtymäkohdat ehkä päättyvätkin. Kylmän sodan aikana Iran oli šaahin johdolla tiiviisti lännen rintamassa, ja šaahi oli tiukasti USA:n tukena mm. Vietnamin sodan aikana. Ensimmäisenä islamilaisena maana Iran tunnusti Israelin valtion. Šaahin vallan varmistivat CIA:n ja Ison-Britannian salaisen palvelun operaatiot vuonna 1953, jolloin kansallismielinen, öljyn kansallistamista vaatinut pääministeri Mohammed Mossadeq uhmasi šaahin asemaa ja länsivaltojen vaikutusvaltaa.

Abbas Milani on USA:ssa opiskellut ja USA:ssa nykyisin työskentelevä iranilaissyntyinen historioitsija. Hän työskenteli Teheranissa 1970-luvulla šaahin vallan aikana, mutta hän joutui kahdeksi vuodeksi vankilaan. Hänet vapautettiin vuonna 1977. Islamilaisen vallan aikana hänen ei enää sallittu opettaa yliopistossa, ja hän siirtyi USA:han 1986.

Abbas Milanin tutkimus The Shah perustuu suurelta osin USA:n ja Ison-Britannian diplomaattisiin arkistoihin. Nämä arkistot kertovat, että šaahin yhteydenpito USA:n ja Ison-Britannian suurlähetystöihin oli hyvin tiivistä. Šaahi oli usein epävarma ratkaisuistaan ja halusi konsultoida läntisten suurvaltojen edustajien kanssa. Myös yhteydet näiden maiden salaisiin palveluihin, CIA:n ja MI6:n Teheranissa oleviin asiamiehiin olivat tiiviitä, Abbas Milanin mukaan jopa viikoittaisia. ”Koko elämänsä aikana šaahilla oli kyltymätön kiinnostus vakoilun salaiseen maailmaan”, kirjoittaa Milani.

Iran oli tuottoisa kohde USA:n aseteollisuudelle. Milani viittaa arvioon, jonka mukaan vuosina 1965–75 kolmannes USA:n aseviennistä suuntautui Iraniin. Sotilasmenojen osuus Iranin budjetista oli yksi maailman suurimmista. Ydinvoimateollisuutta Iranissa ryhdyttiin kehittämään jo šaahin aikana, ja erässä lehtihaastattelussa vuonna 1974 šaahi sanoi Iranin hankkivan ydinaseen nopeammin kuin luullaankaan. Suurvallat halusivat kyllä rajoittaa ydinaseiden leviämistä, mutta läntiset yhtiöt olivat innokkaita myymään tekniikkaa Iraniin. Yksi Iranin ensimmäisistä ydinlaitoksista on länsisaksalaisen yhtiön rakentama.

Toki Iranin ja länsivaltojen välillä oli erilaisia jännitteitä. Öljyn hinta ja öljynviejämaiden järjestön OPECin politiikka oli yksi. USA:n politiikassa Iranin suhteen oli erilaisia painotuksia eri presidenttien aikana. Kennedy ja myöhemmin Carter neuvoivat Irania uudistamaan ja demokratisoimaan hallintoa, Johnsonilla, Nixonilla ja Fordilla oli muita huolia. Yhdessä vaiheessa 1950-luvulla šaahi käytti ”Moskovan korttia”: hän uhkasi ryhtyä yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa, jos länsivallat eivät ole riittävän suopeita häntä kohtaan mm. asekaupoissa. Myöhemmin kylläkin Iranin suhteet Neuvostoliittoon normalisoituivat ja taloudelliset suhteet maiden välillä olivat melko vilkkaat.

Šaahin vallan aika oli monessa suhteessa Iranin modernisoitumisen aikaa. Talouskasvu oli varsin voimakasta etenkin siinä vaiheessa, kun öljyn hinta nousi tuntuvasti. Talouskasvu ja teollistuminen kasvattivat Iranin kaupunkeja, jonne keskittyi paljon maaseudulta tullutta, palkkatyöläisiksi muuttunutta väestöä ilman todellisia poliittisia vaikutusmahdollisuuksia. Milani kuvaa 1960- ja 1970-luvun tilannetta Iranissa kulttuurin vapauden ja poliittisen despotismin yhdistelmäksi. Viime vaiheessa 1970-luvulla šaahi loi Iraniin yksipuoluejärjestelmän. Sitä ennen virallinen asema oli pääosin kahdella puolueella, joita šaahi käytännössä kumpaankin kontrolloi. Kun tyytymättömyys šaahin valtaa vastaan kasvoi, šaahi ei ymmärtänyt tyytymättömyyden yhteiskunnallisia syitä, vaan turvautui mieluimmin salaliittoteorioihin syyttäen milloin kommunisteja milloin ”Länttä” opposition tukemisesta ja juonimisesta häntä vastaan.

Šaahin työpöytä Teheranin Niavaran-palatsissa, joka on muutettu museoksi. Kirjoittajan kuva vuodelta 2005.

Milanin kirja keskittyy poliittisiin kehityskulkuihin ja hovin tapahtumiin. Iranin taloudellinen ja sosiaalinen kehitys jää taka-alalle, mutta kirja sisältää monia mielenkiintoisia yksityiskohtia ja kuvauksia. Mieleen jää kuvaava kertomus šaahin rikkaasta liikemiesystävästä, eräästä Davalusta, joka käytti säännöllisesti oopiumia. Hän joutui viranomaisten kanssa vaikeuksiin Sveitsissä, ja hänestä annettiin pidätysmääräys. Šaahi selvitti sotkun lahjomalla sadoilla tuhansilla dollareilla lääkäreitä, tuomareita ja lehtimiehiä. Lääkäriltä ostettiin todistus, että Davalu tarvitsee päivittäin 25 grammaa oopiumia lääketieteellisistä syistä. Tuomareilta ostettiin syyttömyyttä ja lehtimiehiltä vaikenemista. Davalu haettiin Sveitsistä kotiin šaahin omalla virallisella lentokoneella.

Konflikti šaahin hallinnon ja konservatiivisen papiston välille syntyi jo 1960-luvulla. Šaahi pyrki kuitenkin olemaan yhteistyössä maltillisen islamilaisen papiston kanssa ja hän näki islamissa vastapainon kommunismille ja vasemmistolaisille aatteille. Milanin mukaan moskeijoita ja muita uskonnollisia laitoksia rakennettiin runsaasti šaahin aikana, ja hän viittaa tutkimukseen, jonka mukaan niitä rakennettiin jopa enemmän kuin maallisten instituutioiden tarvitsemia tiloja.

Milani kirjoittaa, että samalla kun šaahi oli yksi kylmän sodan kiivaimmista kannattajista hän oli myös sen uhri. Šaahin vallan kaatuminen ja radikaalin islamin nousu olivat kylmän sodan tarkoittamattomia seurauksia. Jo ennen kuin USA käytti hyväkseen islamisteja Neuvostoliiton-vastaisessa taistelussa Afganistanissa, šaahi ja Iranin salainen poliisi SAVAK käyttivät uskontoa hyväksi kommunistien ja sosialististen aatteiden vaikutuksen rajoittamiseen. Tämä strategia näytti aluksi toimivan, mutta se osoittautui suureksi virhelaskelmaksi, arvioi Milani. Mielenkiintoisia ovat Milanin esittämät tiedot siitä, että USA:n diplomaateilla oli runsaasti yhteyksiä Khomeiniin ja Khomeinin esikuntiin jo ennen šaahin vallan lopullista kaatumista. USA tosiasiassa raivaisi tietä uudelle islamilaiselle hallinnolle arvaamatta muutoksen kaikkia seurauksia.

Šaahin länsimielinen politiikka ei loppujen lopuksi paljon painanut, kun hän tammikuussa 1979 lähti maanpakoon. Syöpään sairastuneesta hallitsijasta tuli kuuma peruna, jota kukaan ei halunnut käsiinsä. Taloudellisiin ja poliittisiin etuihinsa vedoten Iso-Britannia ja Länsi-Saksa kieltäytyivät ottamasta šaahia vastaan. USA:n johdossa kiisteltiin pitkään siitä, voidaanko šaahi päästää maahan. Lopulta šaahin sairauden pahentuessa presidentti Carter päätti, että hänelle voidaan myöntää viisumi. Egyptin, Marokon, Bahamasaarten ja Meksikon kautta matkustanut šaahi sijoitettiin newyorkilaiseen sairaalaan lokakuussa 1979. Tämä laukaisi Teheranin panttivankikriisiin. jossa iranilaiset opiskelijat pitivät 444 päivän ajan USA:n suurlähetystön henkilökuntaa panttivankina. Sitten šaahi kiidätettiin texasilaiseen sotilassairaalaan, sieltä Panamaan ja lopulta takaisin Egyptiin, jonka presidentti Anwar Sadat kohteli šaahia edelleen kunnioitettavana monarkkina. Mutta tämä ilo oli lyhytaikainen: maaliskuussa 1980 Egyptiin saapunut šaahi kuoli jo heinäkuussa 1980.

PERTTI HONKANEN

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s