Vartiainen ja rakennetyöttömyys

Monia hätkähdytti Helsingin Sanomien otsikko viime lauantaina. Sen mukaan Juhana Vartiainen, kokoomuksen kansanedustaja, entinen taloustutkija, väitti että ”Suomen työttömistä vain 40 000 pystyy oikeasti työllistymään.”

Otsikko oli helposti tulkittavissa siten, että Vartiaisen mukaan suurin osa työttömistä, joita Tilastokeskuksen mukaan on noin 200 000 ja työ- ja elinkeinoministeriön mukaan noin 270 000, ei olisi työllistettävissä vaan työttömyyden torjunnan ja työllistämisen kannalta täysin toivotonta väkeä.

Lähde: OECD Economic Outlook 2017

 

Asioita paremmin seuraaville oli kuitenkin heti selvää, että Vartiainen tarkoitti tässä todellisen työttömyyden ja niin sanotun rakennetyöttömyyden erotusta. Siitä hän on aikaisemminkin kirjoittanut esittäen erilaisia lukuja. Nyt hän vielä selvensi asiaa pari päivää myöhemmin blogissaan.

Kyse ei ole siitä, että Vartiainen väittäisi vain 40 000 työttömän kelpaavan työmarkkinoille. Pikemminkin Vartiainen yrittää sanoa, että työllisyyttä ei voi juuri parantaa enemmän kuin 40 000 hengellä. Suurempi tavoite voi olla mahdoton tai peräti vahingollinen.

Rakennetyöttömyydellä tarkoitetaan tässä valtavirran taloustieteessä suosittua niin sanottua NAIRU-työttömyyttä. NAIRU on lyhenne sanoista Non-Accelerating Inflation Rate of Unemployment. NAIRU-teoria sisältää väitteen, että on olemassa työttömyysaste, jonka alittaminen johtaa inflaation kiihtymiseen, kustannusten nousuun, liian suuriin palkankorotuksiin ja muihin vitsauksiin, joista väitetään olevan enemmän harmia kuin työttömyyden alentamisesta NAIRU-työttömyyttä alemmaksi olisi etua. Käsitettä alun perin kehitellyt Milton Friedman puhui luonnollisesta työttömyysasteesta, mutta termi kansanomaistetaan nykyisin usein rakennetyöttömyydeksi.

Rakennetyöttömyyden sanotaan perustuvan erilaisiin rakenteellisiin tekijöihin kuten työmarkkinoiden luonteeseen, palkanmuodostukseen, työvoiman liikkuvuuteen, sosiaaliturvaan ym. Suhdannevaihtelujen ja lamakausien aiheuttama työttömyys on sen mukaan eri asia.

Monet taloustieteen opiskelijat ovat voineet lukea oppikirjoista, että tämä rakenteellinen eli luonnollinen työttömyys merkitsee itse asiassa työmarkkinoiden tasapainoa ja täystyöllisyyttä. Jos tilastoitu työttömyys on sitä alempi, kyse on ”vapaaehtoisesta työttömyydestä” (esim.  Beggs, Economics, 1994, s. 454, 455).

Vartiainen on poiminut rakennetyöttömyyttä koskevan arvionsa OECD:n laskelmista. OECD:n katsauksen (OECD Economic Outlook 2017) mukaan tämä rakennetyöttömyys oli viime vuonna Suomessa 7,4 prosenttia. Jos uusimpia Tilastokeskuksen työttömyyslukuja seurataan, voitaisiin väittää, että jäljellä oleva työttömyys on nyt vain tätä Vartiaisen rakennetyöttömyyttä. Nimittäin lokakuun lukujen mukaan Tilastokeskuksen laskema työttömyys oli 7,3 prosenttia.

Tietoja siitä, miten OECD on rakennetyöttömyyslukuihinsa päätynyt, on vaikea löytää. Niitä etsittäessä on tyydyttävä havaintoon, että OECD:n laskema rakennetyöttömyys korreloi voimakkaasti todellisen työttömyysasteen kanssa. Oheisessa kuviossa on pisteinä 33 OECD-maan rakennetyöttömyys ja viime vuoden työttömyysaste. OECD:n keskiarvoksi on laskettu 6,3 prosentin työttömyysaste ja 6,2 prosentin rakennetyöttömyys. Käytännössä siis työttömyys OECD-maissa olisi keskimäärin vain rakennetyöttömyyttä

Jos näitä OECD:n rakennetyöttömyyslukuja tulkitaan Vartiaisen tapaan, niistä voidaan lukea melko synkkä viesti esim. kreikkalaisille ja espanjalaisille. Kreikkalaisten ei kannattaisi painaa työttömyyttä 17,5 prosenttia alemmaksi eikä espanjalaisten 15,7 prosentin alapuolelle, koska siitä aiheutuisi inflaatiota, kustannusten nousua ja liiallisia palkankorotuksia. Joissakin maissa kuten Irlannissa todellinen työttömyys näyttää jo olevan rakennetyöttömyyttä alempi. Pitäisiköhän irlantilaisten olla tästä huolissaan?

NAIRU-teoria on hyödyllinen kaikille, jotka vähättelevät työttömyyttä ja sen aiheuttamia ongelmia. Sormi nousee pystyyn, jos työttömyyttä yritetään liian innokkaasti vähentää. Eikä varsinkaan valtiovallan pitäisi budjettipolitiikallaan pitää yllä työllisyyttä tai luoda työpaikkoja. Milton Friedman sanoi erässä alkuperäisessä artikkelissaan, että korkea ”luonnollinen” työttömyys ei ole välttämättä paha asia eikä merkki tehottomuudesta. Voimakkaasti kehittyvälle taloudelle voi hänen mielestään olla ominaista korkea luonnollisen työttömyyden aste. (Friedman, Milton. Nobel Lecture: Inflation and Unemployment. Journal of Political Economy 1977(85):3) Tässä tullaan marxilaisille tuttuun ajatukseen, että suurehko työvoimareservi on tarpeen kapitalismin toimivuuden kannalta.

Toisaalta NAIRU-työttömyysteoriaa voidaan hyödyntää esimerkiksi vaatimuksissa työehtojen ja sosiaaliturvan heikentämiseksi. Ajatus on, että tämä rakennetyöttömyys johtuu esim. minimipalkkasäännöksistä, joiden vuoksi työnantajat eivät pysty palkkaamaan lisää työvoimaan, tai liian anteliaasta sosiaaliturvasta, jonka vuoksi työttömät eivät oikeasti etsi työtä.

Vartiaisen lausuntoja ihmeteltäessä oma kysymyksensä on Suomen työttömyystilastojen tulkinta. Hän perustaa arvionsa Tilastokeskuksen ilmoittamaan työttömyysasteeseen. TEMin mukaan työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta on kuitenkin 3 prosenttiyksikköä suurempi. Lisäksi työvoimapalveluissa on noin 100 000 henkilöä, joilla ei ole oikeata työpaikkaa. Erotus Vartiaisen rakennetyöttömyyteen on paljon suurempi kuin 40 000 henkilöä, pikemminkin noin 200 000 henkilöä, jos kaikki työttömät ja palkattomissa työvoimapalveluissa olevat otetaan huomioon. Mutta työttömyyttä vähäteltäessä 40 000 on tietenkin hyödyllisempi luku kuin esimerkiksi 200 000.

PERTTI HONKANEN

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s