Valtion budjettileikkausten seurauksia. Hätäkeskuslaitoksen hätä

YLE-uutiset kertoi muutama päivä sitten (21.10.2018) hätäkeskuslaitoksen työvoimapulasta. Hätäkeskuspäivystäjiä koulutetaan jatkuvasti lisää, mutta monet vaihtavat pian alaa. Hätäkeskuslaitoksella on tämän vuoden lopussa 38 päivystäjän vaje, kerrotaan kirjoituksessa, jossa arvuutellaan vajeen edelleen pahentuvan lähivuosina. Hätäkeskuslaitoksen työvoimapulasta on äskettäin kirjoitettu myös Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (20.8.2018).

Leike YLE:n sivuilta 22.10.2018

Siihen, että hätäkeskuspäivystäjän työssä monetkaan eivät viihdy on ymmärrettäviä syitä. Työ on ympärivuorokautista vuorotyötä. Hätäkeskukseen ei soiteta mukavista asioista vaan onnettomuuksista, rikoksista ja sairauskohtauksista. Myös häirikköpuheluja joutuu sietämään. Virheiden pelko tekee työstä osaltaan haastavan.

Jutussa viitataan kuitenkin tiettyyn nykyisten ongelmien alkupisteeseen. ”Nykyinen päivystäjäpula juontaa vuoteen 2014. Hätäkeskuksien määrää vähennettiin tuolloin nykyiseen kuuteen”.

Kymmenen vuotta sitten hätäkeskuksia oli 15. Vuonna 2010 annetussa uudessa asetuksessa määriteltiin kuusi hätäkeskusaluetta. Sen jälkeen useimmat hätäkeskukset lakkautettiin ja toiminta keskitettiin kuudelle paikkakunnalle: Keravalle, Turkuun, Poriin, Vaasaan, Kuopioon ja Ouluun.

Tätä muutosta perusteltiin vuonna 2009 hallituksen lakiesityksessä seuraavasti: ”Hätäkeskustoimintaa tehostetaan ja toiminnan tuottavuutta lisätään Hätäkeskuslaitoksen rakenteita kehittämällä. Vuoden 2008 aikana selvitetään hätäkeskusaluejakoon liittyvät tarpeet ja mahdollisuudet alueiden suurentamiseen sekä laaditaan toimenpidesuunnitelma uuden aluejaon toteuttamiseksi viimeistään vuoteen 2015 mennessä.” (HE 262/2009) Tässä hallituksen esityksessä oli myös maininta valtion tuottavuusohjelmasta, jonka oli määrä vähentää 33 työpaikkaa hätäkeskuslaitoksesta vuoteen 2015 mennessä.

Leike Helsingin Sanomien nettisivuilta 20.8.2018

Tosiasiassa hätäkeskuksista on hävinnyt 2010-luvulla yli 170 työpaikkaa. Vuonna 2010 hätäkeskuksissa tehtiin 747 henkilötyövuotta, viime vuonna enää 583 henkilötyövuotta. Valtion talousarvion mukaan vuosina 2018 ja 2019 henkilötyövuosien määrä on 600.

Kun hälytystehtävät ja hätäpuhelut eivät ole tietenkään vähentyneet, merkitsee muutos sitä, että jokaista hätäkeskuspäivystäjää kohden puheluja ja työtä on entistä enemmän. Hätäkeskuslaitoksen vuosikertomuksen mukaan viime vuonna kirjattiin jokaista päivystäjää kohden 6 100 hätäilmoitusta ja 2 300 muuta ilmoitusta. Jos oletetaan, että vuodessa on 240 työpäivää, se merkitsee noin 35 ilmoitusta työvuoroa kohden.Hätäkeskuslaitoksen budjetti ei ole viime vuosina kasvanut edes nimellisesti, vaan budjettia on päinvastoin supistettu. Vuoden 2008 tilinpäätös oli 55,6 miljoonaa euroa. Vuoden 2019 talousarvio on 51,1 miljoonaa euroa. Tämä yksi esimerkki siitä, miten valtion menoja ja henkilöstöä on leikattu ja miten valtion tuottavuusohjelma on toiminut.

Hätäkeskukset ovat esimerkki julkisten palvelujen keskittämisestä entistä harvemmille paikkakunnille. Eri puolilla maata on suljettu valtion laitoksia kuten poliisilaitoksia, käräjäoikeuksia, TE-toimistoja, verotoimistoja, Kelan toimistoja ja myös hätäkeskuksia. Samaa on tapahtunut kuntien palveluissa, osittain kuntien yhdistämisen mutta myös muiden säästöjen ja leikkausten vuoksi: kouluja, terveyskeskuksia ja sairaaloita on suljettu ja keskitetty harvempiin pisteisiin.

Tämän keskittämisen kaikkia seurauksia ei ole ilmeisesti pohdittu ja vielä vähemmän tutkittu. Sekä henkilökunnan työmatkat että kansalaisten asiointimatkat pitenevät. Hätäkeskuslaitoksen esimerkki kertoo myös siitä, että henkilökunnan rekrytointi on voinut vaikeutua. Kovin usein ei myöskään pohdita, mitä vaihtoehtoja uusi tekniikka tarjoaa toimintojen keskittämiselle. Onhan puhelin, sähköposti, internet ja videoneuvottelut ja monenlaisia mobiilipalveluja keksitty, mikä voinee monessa tapauksessa mahdollistaa hajautetumman toiminnan ja lähipalvelujen ylläpidon. Digitekniikka ei  väistämättä johda palvelujen etääntymiseen ja keskittymiseen,  vaan siitä voi olla apua myös hajauttamisessa ja  verkottamisessa. Keskittäminen saattaa olla monissa tapauksessa järkevä vaihtoehto, mutta se voi myös perustua liian kapeaan taloudelliseen, liikeyritysten toiminnasta kopioituun ajatteluun. Palveluissa keskittämisen edut eivät ole yhtä selviä kuin ne ovat teollisuudessa, koska palveluissa tuottajan ja asiakkaan kohtaaminen on olennaista. Julkisilla palveluilla on lisäksi erityispiirteensä.

Kritiikkiä vuodelta 2010

Hätäkeskuksten vaikeudet eivät ole ennakoimattomia. Kun uutta hätäkeskuslakia vuonna 2010 säädettiin, eduskunnan hallintovaliokunnan mietinnön vastalauseissa esitettiin kritiikkiä. SDP:n edustajien vastalauseessa sanottiin: ”Hätäkeskusuudistuksen tavoitteena on säästää hätäkeskustoiminnan kustannuksia. Hätäkeskusten resurssit ovat jo nykyisellään erittäin niukat, eikä valtionhallinnon tuottavuusohjelmaa ja siitä johtuvia henkilöstövähennyksiä voida uudistuksessa toteuttaa ilman turvallisuusriskiä.” (HaVM 10/2010)

Vasemmistoliiton edustajien ja perussuomalaisen valiokuntajäsenen kannanotossa puolestaan todettiin: ”Arvioimme, että siirtyminen kuuteen suuralueeseen hätäkeskuslaitoksessa heikentää hätäkeskuspäivystäjien paikallistuntemusta, joka on ensiarvoisen tärkeä toiminnan laatuedellytys, jotta onnettomuus- tai rikospaikoille ehdittäisiin ajoissa. Hallituksen esityksen asiantuntijakuulemisessa hallintovaliokunnassa tähän ongelmaan kiinnittivät huomiota monet asiantuntijat. Ongelma on selvästi olemassa, ja tieto tästä on esitetty valiokunnalle, mutta tästä huolimatta hallituspuolueen kansanedustajat ovat toteuttamassa selvästi kansalaisten turvallisuutta heikentävän hätäkeskusuudistuksen. Tämän lisäksi uudistuksen toteuttamiseen liittyy muitakin avoimiksi jääviä kysymyksiä. Miten turvataan lyhyellä aikavälillä koulutetun päivystys- ym. henkilöstön saatavuus esitettyihin kuuteen uuteen hätäkeskukseen?” (HaVM 10/2010). Aikaisemmasta lausunnosta (HaVL 27/2009), joka käsitteli nimenomaan aluejakoa, käy ilmi, että mm. ammattiliitto JHL vastusti hätäkeskuksen keskittämistä kuudelle paikkakunnalle. Vasemmistoliiton edustajat Puhjo ja Valpas esittivät aikaisemman aluejaon säilyttämistä.

 

Hätäkeskuslaitokset ovat oikeastaan vielä melko lievä esimerkki julkisia palveluja viime vuosina ja vuosikymmeninä kohdanneista myllerryksistä.  2010-luvulla  valtion palkkalistoilta on  vähennetty  noin 13 000 henkilöä. Hätäkeskuksia on vaikea yksityistää ja niiden toimintaa tuskin voi kilpailuttaa tai markkinoistaa, kuten monilla muilla aloilla on tehty tai pyritty tekemään. Suosittelen luettavaksi Ville Yliaskan erinomaisen väitöskirjan ”Tehokkuuden toiveuni” (Into-kustannus 2014), jossa seikkaperäisetsi selvitetään julkisen hallinnon ja julkisten palvelujen muutoksia 1970-luvulta 1990-luvun lopulle asti valtionhallinnon asiakirjojen ja selvitysten pohjalla. Kartoittaessaan muutoksista tehtyjä tutkimuksia Yliaska toteaa vakiintuneimmaksi tutkimustulokseksi työelämän heikentymisen julkisella sektorilla. Ilmeisesti tämä on myös perimmäinen syy hätäkeskuslaitoksen henkilöstövajaukseen.

PERTTI HONKANEN

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s