Koronakriisi ja kapitalismin tehohoito

Koronaviruksen myötä talous on siirtynyt taantumaan koko maailmassa. Paljon synkkiä ennusteita esitetään. Kyse voi olla toisen maailmansodan jälkeen pahimmasta talouskriisistä, jos sitä mitataan tuotannon pudotuksen syvyydellä. Nyt ollaan kuitenkin vasta kriisin alkuvaiheessa. Tilanteeseen liittyy paljon epävarmuutta. On vielä epäselvää, kuinka kauan viruksen leviämisen estämiseksi tarvittavia rajoituksia jatketaan eri maissa.

Kriisi ei ole finanssikriisi samalla tavalla kuin vuonna 2008 alkanut globaali kriisi. Silloin kriisi syntyi kapitalistisen talouden sisäisestä dynamiikasta. Nyt kriisi on syntynyt talouden ulkopuolisista tekijöistä, ulkopuolisen šokin seurauksena, kuten valtavirran taloustieteessä on tapana sanoa. Viruksen leviämisen ehkäisemiseksi ja jarruttamiseksi viranomaiset eri maissa ovat yksinkertaisesti kieltäneet osan liiketoiminnasta ja muustakin aktiviteetista. Kriisistä kärsivät erityisesti lento- ja laivaliikenne, matkailu, hotellit, ravintolat ja erilaiset huvi-, urheilu- ja kulttuuripalvelut. Myös osa julkisen sektorin toiminnasta on pysäytetty monissa maissa: koulut, kirjastot ym. Paikoin joissakin maissa tuotantoa on laajemminkin seisautettu.

Joka tapauksessa on selvää, että jo pelkästään ravintoloiden ja kahviloiden yleinen sulkeminen aiheuttaa ketjureaktioina vaikeuksia muillakin aloilla. Tuotantokatkokset esimerkiksi Kiinassa ovat voineet aiheuttaa komponenttien toimitusvaikeuksia teollisuudessa, jota kriisi ei suoranaisesti koske.  Kriisin syventyessä seurauksena voi olla joissakin maissa myös pankki- ja finanssikriisi. Pörssikurssit ovat jo alentuneet tuntuvasti kaikkialla.

Luultavasti osa keskeytetystä yritystoiminnasta voi pandemian hellittäessä melko nopeastikin palata entisiin uomiin, mutta etenkin kansainvälisen matkailun elpyminen voi kestää kauankin. Koska kriisi on globaali, yksittäisen maan on vaikea irrottautua siitä kokonaan, ellei muissakin maissa talous käänny nousuun.

Voidaan tietenkin pohtia sitä, missä määrin koronaviruksen ilmaantuminen ja sen leviäminen itsessään on yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen sanelemaa eikä ensi sijassa biologinen häiriö, mutta talouskriisin seurauksien ja lieventämiskeinojen arvioimisessa tämän kysymyksen setvimisestä ei ole juuri apua.

Talouskriisin luonteen arviointia mutkistaa se, että jo ennen pandemian alkua merkkejä taloussuhdanteiden heikentymisestä oli näkyvissä. Voitiin uumoilla, että osake- ja kiinteistökuplat monivuotisen nousun jälkeen jälleen puhkeavat USA:ssa ja myös laajemmin kansainvälisessä taloudessa. Jotkut ovat olleet valmiita ennustamaan tämän takia jopa uutta talousromahdusta (esim. brittiläinen marxisti Michael Roberts). Nyt tämä odotettavissa ollut talouskriisi tai -taantuma peittyy koronakriisin alle emmekä tiedä, miten syvä siitä olisi tullut ja milloin se olisi mahdollisesti alkanut ja päättynyt.

Tässä vaiheessa tilastotietoa koronakriisin talousvaikutuksista on melko vähän tarjolla. Tiedetään kuitenkin, että Kiinassa vuoden 2020 ensimmäisen neljänneksen bruttokansantuote aleni 6,8 prosenttia viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. USA:ssa työttömiä oli maaliskuussa noin miljoona enemmän kuin helmikuussa tai vuotta aikaisemmin. Työttömyys ponnahti jyrkkään nousuun jo maalikuussa mm. Itävallassa ja Norjassa. Norja on ollut pitkään lähes täystyöllisyyden mallimaa, mutta maaliskuussa työttömien määrä pomppasi 65 000:sta yli 300 000:een. Itävallassa työttömien lukumäärä hyppäsi 334 000:sta 503 000:een. Kummassakin maassa luvut ovat ennätyksellisiä ainakin viime 30 vuoden ajalta.

Suomen talous huonoissa lähtökuopissa

Suomen talouden tilanne ei koronakriisin alkaessa ollut kovin suotuisa. Bruttokansantuotteessa finanssikriisiä edeltänyt huipputaso saavutettiin vasta vuonna 2017. Teollisuustuotannon ja tavaraviennin volyymissa finanssikriisiä edeltänyttä huipputasoa ei ole vieläkään saavutettu (kuva 1). Rakennustuotanto, joka piti yllä tuotannon nousua viime vuosina, alkoi hiipua viime vuonna. Myös tavaraviennin arvon kasvu pysähtyi viime vuoden lopulla. Työttömiä työnhakijoita oli vuonna 2019 yhä enemmän kuin vuosina 2007 ja 2008 ennen finanssikriisiä.

Kuva 1. Tavaraviennin ja teollisuustuotannon volyymi Suomessa. Indeksien (2010 = 100) 12 kuukauden keskiarvo vuoden 2002 joulukuusta vuoden 2020 helmikuuhun.

Kuvasta 2 nähdään, että Suomessa rakennustuotannon kehitys varsin pitkälti ennustaa työttömyyden kehityksen. Kun uudisrakentamisen volyymi-indeksi tasoitetaan 12 kuukauden keskiarvoksi ja samoin työttömien työhakijoiden määrä, saadaan kaksi käyrää, jotka ovat lähes toistensa peilikuvia. Nähdään, että viimeisimmän nousun jälkeen rakennustuotannon volyymi on kääntynyt laskuun ja että työttömien työnhakijoiden määrä on vastaavasti kääntymässä nousuun. Kuviossa on otettu huomioon tiedot helmikuuhun 2020 asti, jolloin koronakriisi ei vielä juuri vaikuttanut Suomessa.

Kuva 2. Uudisrakentamisen volyymi-indeksi (2010 = 100)  ja työttömien työnhakijoiden lukumäärä Suomessa; 12 kuukauden keskiarvo joulukuusta 1995 helmikuuhun 2020.

Työttömien työnhakijoiden määrä oli hienoisessa nousussa jo joulukuussa 2019. Maaliskuussa 2020 työttömiä työnhakijoita oli 70 750 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työttömiksi luettujen lomautettujen määrä kasvoi yli 50 000 henkilöllä ja lyhennettyä työviikkoa tekevien lähes 3 000:lla.

Elvytystä

Kriisi vaikuttaa julkiseen talouteen välittömäsi verotuloja sekä sosiaalivakuutusmaksujen  tuottoa supistamalla sekä työttömyysturvamenoja lisäämällä. Eri maiden hallituksen joutuvat laatimaan ja ovat jo laatineen erilaisia apupaketteja väestön toimeentulon turvaamiseksi ja yritystoiminnan tueksi. Myös terveydenhoidon menot kasvavat. Erilainen raha- ja finanssipoliittinen elvytys on väistämätöntä.

Kun edellisen finanssikriisin yhteydessä ilmeni, että keskuspankit voivat käytännöllisesti katsoen rajattomasti tukea finanssimarkkinoita erilaisin keinoin, muun muassa erilaisia velkakirjoja ja arvopapereita ostamalla, kansalaisilla on nyt oikeus odottaa, että rahahanat pidetään vähintään yhtä hyvin auki tämän kriisin aikana ja että kaikkien työttömiksi tai lomautetuiksi jääneiden toimeentulo turvataan. Moraalisesti oikeutettuja korvauksiin eivät ole vain palkansaajat, vaan myös sellaiset yksinyrittäjät ja pienyrittäjät, joiden liiketoiminta on kokonaan pysähtynyt viranomaisten päätöksellä. Erilaisilla tukitoimilla estetään sitä paitsi sellainen kulutuskysynnän romahdus, joka edelleen syventäisi talouskriisiä.

Tässä vaiheessa nähdään, että Euroopan keskuspankin tase on kasvanut maaliskuun puolenvälin jälkeen noin 640 miljardilla eurolla. Finanssi- ja eurokriisin yhteydessä Euroopan keskuspankin tase yli kaksinkertaistui 2 075 miljardista eurosta vuonna 2007 noin 4 500 miljardiin euroon vuonna 2016 (kuva 3).

Kuva 3. Euroopan keskuspankin tase vuosien 1998–2019 lopussa sekä 24.4.2020.

Pelättävissä on kuitenkin, että kriisin edetessä talouspoliittiset rintamalinjat alkavat muistuttaa eurokriisin aikaisia asetelmia. Erilaiset euro-ortodoksit ja eurokonservatiivit tulevat vaatimaan tiukkaa budjettipolitiikkaa ja menoleikkauksia kasvavaan julkiseen velkaan vedoten, sekä kansallisella että EU:n tasolla. Tähän budjettipoliittiseen vääntöön kaivetaan jo asemia Suomessakin, nyt erityisesti kunnissa, mutta myös tulevia budjettiratkaisuja pohjustettaessa.

Osa taloustieteilijöistä suosittelee keynesiläisempää talouspolitiikkaa, jossa luotetaan kevyen budjettipolitiikan etuihin talouden elvyttämisessä ja työllisyyden tukemisessa eikä kanneta huolta julkisen velan kasvusta. Aikaisempien vuosien kokemusten perusteella on epäselvää, missä määrin tai miten johdonmukaisesti esimerkiksi Euroopan johtavat sosialidemokraattiset puolueet ovat tällaisella finanssipoliittisella elvytyslinjalla. Melko harvassa ovat ilmeisesti äänet, joissa vaaditaan resurssien uudelleenjakoa niiltä, jotka eivät ole kriisistä kärsineet niille, joka ovat paljon menettäneet. Sellaiset ratkaisut olisivat kyllä moraalisesti hyvin perusteltavissa. Hyvätuloista, joka ei ole kriisissä mitään menettänyt tai muhkeita voittoja myös koronakriisin aikana tuottanutta suuryhtiötä on varaa verottaa ankarammin, jotta kriisin kohteeksi joutuneita kansalaisia ja yrityksiä voitaisiin paremmin auttaa.

Euroalueen epäsymmetria

Kun tilannetta EU-alueella tutkaillaan, on tunnustettava, että kriisi ei ole kohdellut kaikkia maita aivan samalla tavalla. Itse epidemia on ollut erityisen vaikea Italiassa ja Espanjassa. Samalla nämä ovat sellaisia maita, muiden Etelä-Euroopan maiden ohella, joissa matkailun osuus taloudessa on erittäin suuri. Ne ovat myös maita, joissa edellisen finanssikriisin ja eurokriisin jäljet ovat edelleen nähtävissä heikkona, Italiassa jopa miinusmerkkisenä talouskasvuna sekä suurena julkisen talouden velkana.

Kuva 4. Bruttokansantuotteen muutos 32 Euroopan maassa ja euroalueella vuodesta 2007 vuoteen 2019. Lähde: Eurostat.

 

Kuvassa 4 verrataan EU-maiden ja eräiden muiden maiden bruttokansantuotteen kasvua vuosina 2007–2019. Kreikka erottuu maana, joka on kokenut suuren romahduksen, mutta myös Italiassa muutos on tällä ajanjaksolla negatiivinen. Hyvin eivät sijoitu myöskään Espanja, Suomi ja Portugali. Työllisyydestä saadaan samankaltainen kuva 5, mutta tässä useamman maan kehitys on ollut miinusmerkkistä.

Kuva 5. Työllisyyden muutos 30 Euroopan maassa vuoden 2008 neljänneltä neljännekseltä vuoden 2019 neljänteen neljännekseen. Lähde: Eurostat

Kuvassa 6 esitetään julkisen bruttovelan suhde bruttokansantuotteeseen muutamissa EU-maissa. Euroalueella julistettu 60 prosentin velkakatto on jäänyt paljolti kuolleeksi kirjaimeksi. Monivuotinen talouskuuri ei ole pienentänyt esimerkiksi Kreikan suhteellista julkista velkaa, joka on edelleen 180 prosentin tuntumassa. Yli tai suunnilleen 100 prosentin velkasuhteen maihin kuuluvat myös sellaiset suuret maat kuin Ranska ja Italia, jossa suhde on lähellä 140 prosenttia. Saksa on juuri ja juuri selvinnyt 60 prosentin rajan tuntumaan. Koronakriisin aikana nämä suhdeluvut tulevat epäilemättä nousemaan, kun yhä useampi valtio joutuu turvautumaan alijäämäisiin budjetteihin.

Kuva 6. Julkisen bruttovelan suhde BKT:hen 7 EU-maassa 2007–2019 (vuosineljänneksittäin, uusin tieto 2019/3),

Kysymys ns. eurobondeista (tai nyt ”koronabondeista”) on yksi osa tätä kysymysvyyhteä. Kyse on eurojärjestelmän niin sanottujen valuvikojen korjaamisesta. Euromailta vietiin mahdollisuus pääomaliikkeiden sääntelyyn ja omaan valuuttakurssipolitiikkaan, mutta tilalle ei tarjottu juuri muuta kuin tiukkaa budjettipolitiikkaa. Suurempi yhteisvastuu budjettialijäämistä olisi helpotus ja myös moraalisesti perusteltua kriiseistä eniten kärsineiden maiden kannalta.  Eurobondeilla taakkaa jaettaisiin tasaisemmin koko euroalueelle. Tässäkin näyttävät toistuvan eurokriisin aikaiset rintamalinjat: ”pohjoiset” maat, Suomi mukaan lukien, ovat konservatiivisemmalla kannalla kuin Etelä-Euroopan kriisimaat.

Jatkamalla ultrakevyttä rahapolitiikka ja jatkamalla siten kapitalistisen talouden ”tehohoitoa” Euroopan keskuspankki voi pitää finanssimarkkinat hengissä ja auttaa etenkin pankkeja ja suuryhtiöitä. Palkkatyöläisten, työttömien ja pienyrittäjien kannalta olennaista on kuitenkin, kuinka paljon valtion budjeteissa pannaan rahaa liikkeelle. Ilman joustavuutta ja voimakkaita toimia edessä voi olla eurokriisin uusi painos, johon liittyisi muun muassa markkinakorkojen merkittävä nousu.

Eriarvoisuus

Koronavirus ei sinänsä ole epätasa-arvon aiheuttaja. Mutta pandemia tuo näkyviin eriarvoisuuden esimerkiksi työmarkkinoilla, asumisessa ja terveydenhoidossa ja se voi sitä eri muodoissa kärjistääkin. Kyse on sekä eriarvoisuuden globaaleista että kansallisista mittareista.

Niillä aloilla, joihin pandemian vaatimat rajoitukset ovat pahimmin iskeneet, käytetään paljon pienipalkkaista tilapäistyövoimaa, muun muassa siirtotyövoimaa. Euroopassa matkustanut tietää, että varsin usein hotellien siivoojat ja ravintoloiden aputyöntekijät ovat Afrikasta tai Itä-Euroopasta tulleita työntekijöitä, samoin esimerkiksi risteilylaivojen henkilökunta. Heillä ei useinkaan ole sellaista työttömyys- ja terveysturvaa kuin kantaväestöön kuuluvilla työntekijöillä.

Epidemiat leviävät helpoimmin siellä, missä asutaan ja eletään ahtaasti: slummeissa ja köyhien asuttamissa lähiöissä. Tästä kirjoitti jo Engels teoksessaan Työväenluokan asema Englannissa.

Mahdollisuudet laadukkaaseen terveydenhoitoon eivät ole kaikille yhtäläiset, etenkään siellä, missä palvelut ovat suurelta osin yksityisiä ja potilaat ovat yksityisten vakuutusten varassa. Eräässä CNN:n reportaasissa 1.5.2020 verrattiin virustaudin takia tehohoitoon joutuneiden henkilöiden kustannuksia Italiassa ja USA:ssa. Italialaiselle hoito ei maksanut mitään, amerikkalainen joutuu selvittämään tuhansien dollarien laskut. Pelkästään ambulanssimatka maksoi parituhatta dollaria. Jutussa haastateltu Harvardin yliopiston professori päättelee, että keskitetyt, julkisesti rahoitetut järjestelmät, väestön universaalisti kattavat terveydenhoitojärjestelmät selviävät kriisistä paremmin kuin hajautetut ja yksityiset (https://edition.cnn.com/2020/05/01/health/health-care-europe-us-medical-bills-coronavirus-intl/index.html).

Wall Street Journalin jutussa puolestaan kerrottiin, että vanhusten hoivakotien tiukka henkilökuntamitoitus on suureksi haitaksi pandemian aikana. Yksityisissä voittoperiaatteella toimivissa hoivakodeissa mitoitus on keskimääräistäkin pienempi. Vapunpäivänä kerrottiin, että USA:n hoivakodeissa viruksen aiheuttamaan tautiin on kuollut jo 16 000 asukasta. (Thinly Staffed Nursing Homes Face Challenges in Pandemic, WSJ 1.5.2020).

Näihin lukuihin ja ilmiöihin paltaan vielä monta kertaa. Ne antavat myös pontta ohjelmille, joissa vaaditaan tervveydenhuollon, hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan kehittämistä ja talouskasvun ohjaamista maapallon väestön ja luonnon tulevaisuuden kannalta kestävämpiin uomiin.

PERTTI HONKANEN

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s