Koronakriisi jatkuu talouden syöksynä

Koronakriisin jatkuessa arviot ja epäilyt, jotka esitin blogissani 3.5.2020 tuntuvat vahvistuvan. Globaalista talouskriisistä on tulossa pahin toisen maailmansodan jälkeen. Tilanne jatkuu epävarmana, koska pandemian niin sanottua toista aaltoa pidetään mahdollisena tai sitä ei ole suljettu pois ennusteista. Yritysten ja kuluttajien käyttäytymistä leimaa epävarmuus monissa maissa riippumatta siitä, miten pitkälle ihmisten liikkumiseen ja liiketoimintaan kohdistetut rajoitukset on purettu.

Erilaista tietoa talouskehityksestä on nyt runsaammin tarjolla kuin kolme kuukautta sitten. BKT:n kasvu oli miinusmerkkistä useissa maissa jo vuoden 2020 ensimmäisen neljänneksen aikana. Työttömyysluvut ovat kohonneet monissa maissa maaliskuusta lähtien.

Edellisessä koronablogissamme mainitsimme, että Kiinassa BKT supistui I neljänneksen aikana 6,8 prosenttia. Kiinan tilastovirasto on ilmoittanut, että toisen neljänneksen aikana Kiinan BKT kasvoi 3,2 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Siten näyttää siltä, että Kiinan talous on toipumassa koronakriisistä nopeammin kuin monet muut maat.

Kuva 1. BKT:n muutos USA:ssa. Lähde: Bureau of Economic Analysis (BEA)

Tuoreimmat tiedot kertovat, että USA:ssa reaalinen BKT oli toisen neljänneksen aikana 9,5 prosenttia pienempi kuin viime vuoden vastaavana aikana. Edelliseen neljännekseen verrattuna pudotus oli 9,3 prosenttia, mikä on suurin pudotus sinä aikana vuodesta 1947 lähtien, kun neljännesvuositilastoja on julkaistu (kuva 1). USA:n taloudellinen tilanne on vaalivuonna kääntynyt todella synkäksi. Asetelma on aivan erilainen kuin viime vuoden lopulla, jolloin talouden kasvu- ja työllisyysluvut näyttivät varsin suotuisilta Trumpin kannalta (ks. blogini 27.12.2019 Trump ja USA:n talous). Tumpille ja luultavasti USA:n eliitille laajemminkin on huono uutinen, että Kiinalla näyttää menevän selvästi paremmin.

OECD:n tuoreimmassa talouskatsauksessa (OECD Economic Outlook 2020) talouskriisiä luonnehditaan pahimmaksi 1930-luvun suuren laman jälkeen. BKT:n supistuminen voi olla joissakin maissa 20 prosentin luokkaa, jos verrataan vuoden 2020 toista neljännestä vuoden 2019 saavutettuun tasoon. OECD arvioi, että kaikissa jäsenmaissa BKT supistuu tänä vuonna. BKT pienenee 6 – 15 prosenttia maasta riippuen ja siitä riippuen, tuleeko pandemian toinen aalto. Esimerkiksi Espanjalle arvioidaan vähintään 11 prosentin putous, mutta se voi olla yli 14 prosenttia toisen aallon tapauksessa. Nyt on julkaistu tietoja mm. Saksasta, jossa toisen neljänneksen pudotus BKT:ssa oli 11,7 prosenttia, ja Belgiasta, jossa vastaava pudotus oli 14,5 prosenttia viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.

Työttömyys räjähtänyt USA:ssa – ja myös Euroopassa

Työttömyyden muutos näkyy selvimmin USA:n tilastoissa. Huhti-kesäkuussa 2020 työttömiä oli USA:n virallisen tilaston mukaan 14,6 miljoonaa enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Työttömien lukumäärä ja työttömyysaste on ennätyksellinen toisen maailmansodan jälkeisenä aikana (kuva 2). Korkeimmillaan kuukausittain tilastoitu työttömyysaste on nyt ollut 14,4 prosenttia, kun finanssikriisin aikana vuonna 2009 se kohosi 10,6 prosenttiin. Sitä edellinen huippulukema 1980-luvulla oli 11,4 prosenttia.

Kuva 2. Työttömyys USA:ssa 1990–2020

Euroopassa on hieman vaikeampi hahmottaa työttömyyden muutosta, koska EU:n tilastoviraston sääntöjen mukaan korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi lomautettuja ei katsota työttömiksi ja työttömyyden kriteerinä on myös uuden työpaikan etsiminen. Ei siis riitä, että on lomautettu tai irtisanottu, vaan edellytetään ”aktiivista” työhakua, jotta henkilö määriteltäisiin työttömäksi. Kun miljoonia ihmisiä lomautetaan tai irtisanotaan, ”aktiivisen” työnhaun oletus on melko lailla epärealistinen. Tämä koskee satunnaisotoksilla tehtäviä työvoimahaastatteluja.  On hyvä silmäillä myös tietoja rekisteröidyistä työttömistä. Tällöin tiedot ovat tarkempia ja yleensä kattavampia, mutta on otettava huomioon lainsäädännön ja hallinnollisten käytäntöjen vaikutus lukuihin.

Oheisessa taulukossa 1 verrataan työvoimatutkimuksiin ja rekisteritietoihin perustuvia työttömyyslukuja 11 Euroopan maassa huhtikuussa 2019 ja huhtikuussa 2020. Tavanomaisten mm. OECD:n ja Eurostatin käyttämien tilastolukujen mukaan työttömyys näissä maissa on vuodessa kohonnut 583 000 hengellä. Rekisteritietojen mukaan työttömyys on kuitenkin kohonnut 3,9 miljoonalla hengellä. Siten voidaan päätellä, että myös Euroopassa työttömyyskriisi on vakava. Tavanomaiset OECD:n ja Euroastatin työttömyysluvut eivät sitä kuitenkaan kerro.

Taulukko 1. Työttömyyslukuja OECD-maista

Toinen syy siihen, ettei työttömyys näytä Euroopassa yhtä pahalta kuin USA:ssa on siinä, että joissakin maissa työpaikkojen säilymistä on aktiivisesti tuettu valtion avustuksilla siten, että valtion varoista on korvattu osa palkkamenoista. Saksassa on jo kauemminkin ollut käytössä lyhennetyn työajan järjestelmä (Kurzarbeit), jossa suuri osa vähentyvästä työajasta ja muuten pienentyvästä palkasta korvataan valtion avustuksella. Koronakriisin aikana tätä valtion korvaamaa osuutta on suurennettu ja sen ehtoja on lievennetty. Kurzarbeit-järjestelyn piirissä oli huhtikuussa jo 565 000 yritystä ja lähes 7 miljoonaa palkansaajaa, kertovat Saksan työvoimahallinnon tilastot. Se vastaa noin 17 prosenttia Saksan työllisyydestä.

Laajoja työllisyyden tukipaketteja on otettu myös käyttöön mm. Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Espanjassa. Italiassa on säädetty laki, joka kieltää taloudellisiin syihin perustuvat irtisanomiset koronakriisin aikana. Tämä on päinvastainen linja kuin Suomessa, jossa irtisanomisiin ja lomautuksiin liittyvien yt-neuvotelujen määräaikoja lyhennettiin.

Elvytystä ja tukipaketteja kansalaisille

Väestön toimeentuloa on tuettu eri maissa erikoistoimin. USA:ssa työttömyysturvan väliaikainen korotus on melko antelias. Normaaliin työttömyysturvaan verrattuna lisäys on 600 dollaria viikossa eli noin 2 400 dollaria kuukaudessa. Työttömyysturvan kestoa on pidennetty yhdeksään kuukauteen. On vain huomattava, että työttömyysturvan ehdot ovat USA:ssa melko tiukat ja vaihtelevat osavaltiosta toiseen ja että työttömyysturvan kesto on varsin rajoitettu. Suinkaan kaikki työttömät eivät ole oikeutettuja työttömyysturvaan. Tätä kirjoitettaessa ylimääräisen korotuksen voimassaolo on päättymässä ja USA:n hallinnossa pohditaan,  jatketaanko sitä tai miten sitä jatketaan.

Maaliskuussa hyväksytyn lain perusteella USA:ssa jaetaan myös ”helikopterirahaa” maksamalle jokaiselle veroilmoituksen tehneelle kansalaiselle enintään 1200 dollarin kerta-avustus ja lisäksi 500 dollaria huollettavaa lasta kohden. Ehtona on, että verotetut vuositulot ovat korkeintaan 75 000 dollaria. Osittaisen avustuksen saa, jos verotetut vuositulot alittavat 99 000 dollaria. Näistä avustuksista ja työttömyysturvan korotuksesta huolimatta köyhien ruoka-apua (Supplemental Nutrition Assistance Program, SNAP) saavien henkilöiden määrä kohosi huhtikuussa lähes 6 miljoonalla sekä maaliskuuhun että edellisen vuoden huhtikuuhun verrattuna.

Myös Japanissa ja Koreassa on otettu käyttöön jossain määrin perustuloa muistuttava kerta-avustusta. Japanissa sen suuruus on 100 000 jeniä eli noin 850 euroa kaikille kansalaisille.

Erilaiset elvytys- ja tukitoimet ovat mittavia ja niitä voidaan kuvata tähtitieteellisin luvuin. Niihin on ryhdytty paljolti pakon sanelemana. Kuitenkaan ne eivät poista itse kriisiä, joka monista lievennyksistä ja tukitoimista huolimatta merkitsee miljoonien ihmisten työttömyyttä ja toimeentulon vaikeutumista. Nyt tapahtunut suunnanmuutos elvytykseen ja sosiaaliturvan osittaiseen laajennukseen ei myöskään poista talous- ja sosiaalipolitiikan linjataistelua, jossa uusliberalismi on viime vuosikymmeninä ollut paljolti niskan päällä. Jos ja kun pandemia väistyy, palataan luultavasti uudelleen keskusteluun julkisen sektorin roolista, talouskuripolitiikan mielekkyydestä, elvytyksen mahdollisuuksista, julkisen velan luonteesta ym. Siihen viittaa myös Suomessa ns. Vihriälän raportin pohjalta käyty keskustelu, jonka mukaan elvytyksen jälkeen tarvittaisiin ”sopeutusta” ja ”rakenteellisia uudistuksia”. (Ks. Vesa Vihriälä ym.: Talouspolitiikan strategia koronakriisissä. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:13). Nämä ovat koodisanoja, jotka käytännössä tarkoittavat budjettileikkauksia ja uusliberalistisia uudistuksia. Raportissa ei esitetä kovin täsmällisiä ehdotuksia ”uudistuksista”, mutta työmarkkinoiden, eläkkeiden ja työttömyysturvan muutoksiin vihjataan. Jonkinlaisena koepallona on ehdotus korkeakoulujen lukukausimaksuista.

Rauhallista finanssimarkkinoilla?

Koronakriisi ei näytä vielä johtaneen varsinaiseen finanssikriisiin tai pankkikriisiin. Ilmeisesti kevyt rahapolitiikka on suosinut sijoittajia. Maaliskuussa romahtaneet pörssikurssit ovat monella alueella palanneet lähelle alkuvuoden huipputasoa (kuva 3). Pörssien kehitys eri puolella maailmaa näyttää varsin samankaltaiselta, mikä viittaa enemmän laumapsykologiaan kuin talouden reaaliseen kehitykseen.  Vakavampaa kriisiä enteilee kuitenkin esimerkiksi espanjalaisen suurpankin Santanderin 11 miljardin euron ennätystappio tämän vuoden toisella neljänneksellä (Financial Times 30.7.2020).

Kuva 3. Pörssikurssien kehitystä vuonna 2020. Helsingin pörssin (OMX) indeksi, USA:n Dow Jones Industrial -indeksi ja Japanin Nikkei-indeksi

Joka tapauksessa talouspoliittinen ympäristö ja myös talous- ja rahapoliitikan pelisäännöt näyttävät muuttuneen pysyvämminkin finanssikriisin ja koronakriisin yhteisvaikutuksesta. Se näkyy mm. keskuspankkien taseiden kasvussa ja siinä, että monissa maissa kasvava osuus julkisesta velasta on nyt keskuspankkien saatavia. Tätä tilannetta selvittävät oheiset OECD:n raporttiin perustuvat kuvat 4 ja 5. Esimerkiksi Suomen valtion velasta lähes kolmannes on keskuspankin, siis Suomen Pankin tai Euroopan keskuspankin, hallussa olevissa velkakirjoissa. Tavallaan valtio velkaantuu itselleen.

Kuva 4. Keskuspankin hallussa olevien valtion velkapaperien osuus (Lähde: OECD Economic Outlook 2020)
Kuva 5. Keskuspankkien taseita 2007, 2019 ja nyt (Lähde: OECD Economic Outlook 2020)

Eriarvoisuus tullut näkyvämmäksi

Monet uutiset kertovat myös  siitä, miten yhteiskunnallinen eriarvoisuus pahentaa pandemian ja talouskriisin vaikutuksia, sekä ihmisten terveyden että toimeentulon kannalta katsoen.

Huonoissa työoloissa työskentelevät ja ahtaissa asuinoloissa elävät ovat alttiimpia epidemioille. Tästä on saatu esimerkkejä mm. USA:n ja Saksan elintarviketeollisuudesta, jonne on syntynyt tartuntapesäkkeitä.  USA:n lihavalmisteteollisuudessa ongelmaksi on todettu se, että työntekijät työskentelevät hyvin toistensa lähellä liukuhihnatyössä. Tuotannon tehostaminen ja tilan säästäminen vaatii, että työntekijät työskentelevät hyvin lähekkäin.  Erään yhtiön, Smithfieldin, edustaja jopa tiedotti, että ”lihanjalostustehtaat, joita luonnehtii työintensiivinen liukuhihnatyyppinen tuotanto,  ei ole suunniteltu sosiaalisen etäisyyden ylläpitämiseen”. (CNN:n uutinen 28.4.2020).

Toinen esimerkki on Saksassa Tönnies-”kotlettikeisarin” tehtailla syntynyt skandaali, kun yhtiön tehtaasta Gütersloh’n piirikunnassa Nordrhein-Westphalenin osavaltiossa tuli yksi suurimmista tartuntapesäkkeistä. Noin 1 500 työntekijää sai virustartunnan. Tönniesin lihajalosteita tuottava yhtiö käyttää paljon itäeurooppalaista siirtotyövoimaa, joka suurelta osin on yhteismajoituksessa. Romaniasta välitetään työvoimaa, jolle luvataan 9,35 euron tuntipalkka. Yhteismajoituksesta peritään 9 euroa päivä eli noin 200 euroa kuukaudessa, kertoo Saksan media.

USA:ssa on todettu, että covid-19-tautiin kuolleiden afroamerikkalaisten kuuluvien osuus on suurempi kuin heidän väestöosuutensa, siitä riippumatta, painotetaanko väestöosuudet alueellisesti tai otetaanko huomioon ikävakiointi (ks. taulukko 2). Tämä tieto esitetään havainnollisesti USA:n terveysviraston (CDC, Center for Disease Control and Prevention)  sivuillaGuardian puolestaan kertoi, että koronatartuntoja on suhteellisesti eniten Englannin ja Walesin köyhillä seuduilla.

Taulukko 2. Tietoja USA:n koronakuolleisuudesta

Toisaalta eriarvoisuus näkyy kriisin seurauksissa, vaikka kyse ei olisi sairastumisesta viruksen aiheuttamaan tautiin. Prekaarilla tilapäisellä tai osa-aikaisella työvoimalla on yleensä huonompi sairaus- ja työttömyysturva kuin vakituisessa työsuhteessa olevilla. Koronakriisi on kohdistunut suurella voimalla erityisesti sellaisiin palvelualoihin, joissa prekaaria työvoimaa käytetään paljon rutiinitöissä: ravintoloihin, matkailualaan, hotelleihin.  Usein eri maissa tämä prekaari työvoima on lisäksi suurelta osin siirtotyövoimaa esimerkiksi Afrikasta ja  Itä-Euroopasta – tai Meksikosta, jos puhutaan Pohjois-Amerikasta. Toisaalta myös esim. kulttuurialoilla työskentelevät freelancerit, yksinyrittäjät ym. ovat suurelta osin menettäneet työtulonsa.

USA:ssa ei ole yleistä sairausvakuutusta. USA:ssa hallitus on kylläkin luvannut korvata covid-19-taudin saaneiden sairauskulut, jos heillä ei ole sairausvakuutusta. Mitalin toinen puoli on, että työttömyyden vuoksi miljoonat ihmiset menettävät sairausvakuutuksen, jolloin muista syistä johtuvat sairauskulut kohoavat.

Nuoralla kävelyä?

Hallitusten politiikkaa koronakriisin aikana on kuvattu tasapainoiluksi väestön terveyden ja talouden vaatimusten välillä. OECD:n julkaisussa (Economic Outlook) valintaa verrataan nuoralla kävelyyn. Pitäisi olla selvää, että tämä valinta on helpompi rikkaissa maissa, joissa on paljon resursseja ja joissa tuloja on mahdollista tasata kriisistä kärsivien hyväksi. Tilanne on vaikeampi monissa kehitysmaissa, joissa talouden pysähdys lisää välittömästi  köyhyyttä ja kurjuutta sosiaaliturvan puuttuessa ja valtioiden resurssien ollessa vähäiset. Siksi voisi pitää hieman ihmeellisenä Ruotsin valintaa, jossa yritettiin selvitä vähäisemmin rajoituksin kuin mussa pohjoismaissa antamalla viruksen levitä vapaammin. Tulokset näkyvät  selvästi korkeammassa covid-19-tautikuolleisuudessa kuin muissa pohjoismaissa. Jari Ehrnrooth on kolumnissaan Ylelle 16.6.2020 selittänyt tätä Ruotsin valintaa kollektiviisella ajattelulla ja yhteiskunnan edun asettamisella yksilön edun yläpuolelle. Näin hän puolustaa uusliberalistista, hayekilaista kantaa, jonka mukaan yhteiskunnan etuun vetoaminen on kaiken kaikkiaan väärin. Minun mielestä voitaisiin päätellä aivan päinvastoin kuin Ehrnrooth tekee. Se että mm. Suomessa  on toteutettu varsin ankaria rajoituksia, jotka ovat koskettaneet laajasti kansalaisia ja yrityksiä ja joita on myös noudatettu, merkitsee yhteiskunnan edun asettamista etusijalle ja varsin pitkälle vietyä kollektiivista ajattelua.

Niin tai näin,  koronakriisiä ja mm. sitä, miten sitä on eri maissa hoidettu ja miten se on vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan ihmisten elämään ja talouden toimintaan, tullaan varmasti laajasti tutkimaan. Paljon arvoituksia on selvitettävänä.

Koronakriisi pakottaa myös pohtimaan laajemmin yhteiskuntapolitiikan painopisteitä. USA:ssa senaattori Bernie Sanders on esittänyt, että 10 prosenttia USA:n puolustusbudjetista, noin 70 miljardia dollaria,  siirrettäisiin terveydenhoidon ja koulutuksen rahoitukseen sekä köyhyyden vähentämiseen. Suomessa voidaan kysyä, onko taloudellisen kehityksen ollessa sangen epävarmaa, työttömyyden kasvaessa, terveydenhuollon ja väestön ikääntymisen haasteisteiden painaessa, julkisen velan kasvaessa sekä ilmastokriisin edetessä järkevää sijoittaa yli 10 miljardia dollaria uusin hävittäjiin ja korottaa puolustusbudjetin osuutta valtion menoista parilla miljardilla eurolla pitkäksi ajaksi eteenpäin.

PERTTI HONKANEN

Lähteitä:

Tilastoa koronaviruksesta ja covid-19-taudista tarjoavat

John Hopkins University Coronavirus Resource Center

Wordometer Cononavirus Update

OECD:n keräämää tietoa pandemian talousvaikutuksista ja politiikan reagoinnista siihen:

OECD Economic Outlook 2020, issue 1

OECD Employment Outlook 2020

Tackling coronavirus (COVID-19)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s