Eläkeputki puretaan, talous nousuun?

Niin sanotun eläkeputken poistaminen on jälleen poliittisen keskustelun agendalla. Valtiovarainministeriön uusimmassa ”työllisyyspaketissa” se on keskeinen kohta. Valtiovarainministeriön virkamiesten laatimassa esityksessä poistettaisiin koko joukko muitakin ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja työeläkkeisiin liittyviä pykäliä, jotka ovat suojanneet työttömiä ja erityisesti vanhempien ikäluokkien työntekijöitä. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ajalta ei karttuisi enää eläkettä samoin kuin ei aikuiskoulutustuesta. Työkyvyttömyyseläkkeisiin liittyvä 60 vuotta täyttäneiden henkilöiden ammatillinen harkinta poistettaisiin. Osittainen varhennettu vanhuuseläke lakkautettaisiin. Ym. (1)

Ruotsista mallia?

Tässä keskustelussa vedotaan usein Ruotsiin ja muihinkin pohjoismaihin, joissa työllisyysaste vanhemmissa ikäluokissa on suurempi. Tämä tarkastelu on usein varsin historiatonta ja yksipuolista. Ei oteta myöskään huomioon, että Suomi ei ole ainoa maa, jossa on vanhempien ikäluokkien työttömille suunnattuja eläkejärjestelyjä.

Unohdetaan muun muassa, että Suomessa elinajan odote erityisesti miehillä oli kauan selvästi alempi kuin Ruotsissa. 1970-luvun alussa ero oli miehillä noin kuusi vuotta. Sittemmin ero on pienentynyt, mutta miesten elinajan odote on Suomessa edelleen pari vuotta alempi kuin Ruotsissa. Naisten kohdalla erot ovat nykyisin poistuneet. (Kuva 1)

Kuva 1. Miesten elinajan odote Suomessa ja Ruotsissa. Lähde: Suomen ja Ruotsin väestötilastot

Alempi elinajan odote on oire Ruotsiin verrattuna laajemmista terveysongelmista. Suomessa 65 vuoden vanhuuseläkeikä oli alkujaan epärealistisen korkea etenkin miehille, kun suuri osa miehistä kuoli jo ennen sitä. Tilastokeskuksen väestötilastoista nähdään, että esimerkiksi 1980-luvulla kuolleista miehistä 36 – 38 prosenttia oli alle 65-vuotiaita, valtaosin työikäisiksi katsottavia henkilöitä.

Toisaalta myös Suomen työttömyyshistoria on synkempi kuin Ruotsin. 1960-luvun ja 1970-luvun rakennemuutoksissa Ruotsi imi työvoimaa Suomesta. Lama 1990-luvulla oli Suomessa pahempi kuin Ruotsissa ja johti selvästi korkeampiin työttömyyslukuihin ja pitkäaikaistyöttömyyden kasvuun. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen talouskehitys oli Ruotsissa jälleen suotuisampaa kuin euro-Suomessa. Viime vuosikymmeninä ei vain vanhempien ikäluokkien vaan myös 25–54-vuotiaiden työllisyysaste on ollut koko ajan Ruotsissa korkeampi kuin Suomessa.

Tämän historian perusteella voidaan päätellä, että Suomessa on ollut suurempi tarve sosiaalipoliittisille järjestelyille, joilla vanhempien ikäluokkien siirtymää työmarkkinoilta eläkkeelle on pehmennetty ja helpotettu. Näihin järjestelmiin ovat kuuluneet ns. työttömyyseläkeputki, rintamasotilaseläke, yksilöllinen varhaiseläke, varhennettu vanhuuseläke ja osa-aikaeläke. Niistä eläkeputki on enää olemassa supistettuna, mutta uutena eläkemuotona vuodesta 2017 lähtien on käytössä melko vaatimattoman tuen antava ja vanhuuseläkettä leikkaava osittainen varhennettu vanhuuseläke. Lisäksi väliaikaisin laein on päästetty pitkäaikaistyöttömiä eläkkeen kaltaiselle tuelle. Viimeksi ns. Lex Lindström on siirtänyt joitakin tuhansia työttömiä eläketuelle, jonka suuruus vastaa takuueläkettä. Muistettakoon myös maatalousyrittäjien luopumiseläkkeet ja luopumistuet, joita edelleen maksetaan tuhansille henkilöille, vaikkakaan uusia ei enää myönnetä. Aikaisemmin on maksettu myös luopumiskorvausta, sukupolvenvaihdoseläkettä ja lopettamistuka maanviljelijöille.

Suomen ja Ruotsin erot talouden rakenteissa, elinajan odotteessa ja työllisyydessä ovat kylläkin vuosien mittaan supistuneet, eikä tarvetta yhtä laajoille varhaiseläkejärjestelyille enää välttämättä ole.  Silti voisi olettaa, että historia vaikuttaa jonkin verran myös nykyiseen tilanteeseen, esimerkiksi siihen, miten suopeasti työnantajat suhtautuvat ns. ikääntyneisiin työntekijöihin.

Eläkeputken vaikutukset

Mikä sitten on tämä niin sanottu eläkeputki? Alun perin siihen liittyi 1970-luvulla käyttöön otettu työttömyyseläke. Viimeiset työttömyyseläkkeet maksettiin vuonna 2014. Nyt eläkeputki tarkoittaa mahdollisuutta saada ansiosidonnaista 500 päivän rajan jälkeen, edellyttäen että henkilö on syntynyt ennen vuotta 1961 ja täyttänyt 61 vuotta tai syntynyt vuoden 1960 jälkeen ja täyttänyt 62 vuotta. Ansiosidonnaisten päivien raja on pääsääntöisesti enää 400 päivää, mutta 58 vuotta täyttäneet voivat yleensä saada ansiosidonnaista 500 päivää. Niin kutsuttuja lisäpäiviä voi saada 65 vuoden ikään asti eli enimmillään kolmen tai neljän vuoden ajan. Ennen vuotta 1962 syntyneillä vanhuuseläkeikä on kuitenkin alempi kuin 65 vuotta, joten käytännössä lisäpäivien maksimimäärät eivät monenkaan kohdalla toteudu.

Finanssivalvonnan tilastosta ilmenee, että vuonna 2019 yli 500 päivän rajan ansiosidonnaisessa ylitti 13 000 työtöntä. Noin puolella heistä oli lisäpäiviä korkeintaan 250 eli noin vuoden verran. Keskimäärin lisäpäivillä on viimeisten tietojen mukaan ollut noin 7 000 työtöntä, noin 2 prosenttia kaikista työttömyysturvan saajista. Uusin tieto on maaliskuun lopusta 2020: työttömyysturvan saajia 331 052, lisäpäivillä 7 011 henkilöä. Näihin lukuihin koronakriisi ei vielä ole vaikuttanut.

En sinänsä epäile tutkimuksia ja laskelmia, joiden mukaan eläkeputken lyhentäminen tai poistaminen vaikuttaa vanhempien ikäluokkien työllisyyteen sitä lisäävästi. Eri asia on kuitenkin vaikutus työllisyyteen kokonaisuudessaan. Eläkeputki vaikuttaa erityisesti joukkoirtisanomisten yhteydessä. Yt-neuvotteluja käyneen työnantajan on moraalisesti helpompi irtisanoa sellaisia työntekijöitä, joilla on mahdollisuus niin sanottuun eläkeputkeen, kuin nuorempien ikäluokkien työntekijöitä, joilla on vaara pudota tyhjän päälle. Jos eläkeputki poistuu tai sitä lyhennetään, tämän kriteerin merkitys vähenee ja irtisanomiset painottuvat todennäköisesti enemmän nuorempaan väkeen.

Jos kyse ei ole irtisanomistilanteesta, vaan työttömäksi on jouduttu esimerkiksi määräaikaisen työsuhteen päättymisen vuoksi, eläkeputkessa olevan työttömän kannuste hakea uutta työpaikkaa ymmärrettävästi vähenee. Tämä merkitsee myös sitä, etteivät he yleensä kilpaile työpaikoista nuorempien kanssa. Ja onhan paljon kokemuksia ikäsyrjinnästä eli siitä, että työnantajat eivät mielellään palkkaa ns. ikääntyneitä työttömiä. (2) Siitä syntyvää turhautumista lievittää hieman mahdollisuus jatkaa ansiosidonnaisella vanhuuseläkeikään asti, ehkä vuoden tai parin vuoden ajan kauemmin kuin muuten.

On huomattava, että työttömyysturvalaki ei muuten mitenkään erottele eläkeputkessa olevia työttömiä. Heillä on velvollisuus ottaa vastaan työtä ja heitä koskevat samat velvollisuudet, sanktiot ja karenssit kuin muitakin työttömyysturvan saajia. Eri asia on sitten, tehdäänkö heille yhtä paljon tai yhtä hanakasti työtarjouksia tai määräyksiä työvoimapalveluihin osallistumisesta kuin muille työttömille. Kuitenkin viime vuosina myös palkattomiin työvoimapalveluihin sijoitettujen yli 60-vuotiaiden työttömien määrä on kasvanut. Tällaisia työttömiä on työllisyyskoulutuksessa, kuntouttavassa työtoiminnassa, omaehtoisessa opiskelussa ym.

Eläkeputki ei ole missään vaiheessa ollut mikään automaattinen ikääntyneiden työttömien suoja. Eläkeputkeen ”pääseminen” on edellyttänyt riittävää työhistoriaa, jotta yleensäkin olisi oikeutettu ansiosidonnaiseen turvaan, ja lisäksi oikeiden ikärajojen täyttymistä. Eläkeputken ulkopuolelle usein pitkäaikaistyöttömiksi on pudonnut ja putoaa edelleen työntekijöitä, jotka on esimerkiksi irtisanottu ennen oikeita ikärajoja ja jotka tästä syystä tai muista syistä ovat lopulta pudonneet perusturvalle. Kun eläkeputkea on lyhennetty ja kun työttömyyseläke on poistettu, perusturvan osuus myös yli 60-vuotiaiden työttömien joukossa on kasvanut. Oheisesta kuvasta 2 nähdään, että työttömiksi työnhakijoiksi kirjattujen 60 vuotta täyttäneiden lukumäärä kasvoi tasaisesti suhdanteista riippumatta vuoteen 2016 asti, kun työttömyyseläkejärjestelmää purettiin ja eläkeputkea lyhennettiin. Myös perusturvan varassa olevien lukumäärä on noussut varsin tasaisesti.

Kuva 2. Yli 60-vuotiaat työttömät 2006–2020. Uusin tieto kesäkuu 2020. Lähteet: työnvälitystilastot, työttömyysturvan kuukausitilasto, Kelan tilastot

Nuorempien ikäluokkien työllisyys vähentynyt

Se että eläkeputken lyhentäminen tai poistaminen vaikuttaisi tilastollisesti siihen kohdistuvan ikäryhmän työllisyyttä lisäävästi, ei mitenkään vielä todista, että työllisyys kokonaisuudessaan parantuisi. Tähän viittaavat myös tarkasteluni, joissa on tutkittu työllisyysajan odotteen jakautumista eri ikäluokille. Vanhemmissa ikäluokissa ollaan työssä nykyistä enemmän ja kauemmin, mutta nuoremmissa ikäluokissa työllisyys suhteutettuna elinaikaan on supistunut.

Oheisessa kuviossa esitetään, miten työllisen ajan odote on jakautunut Suomessa eri ikävuosille vuosina 1988 ja 2018. Laskelma perustuu työssäkäyntitilaston tietoihin yhden ikävuoden tarkkuudella sekä elinajan tauluihin. Tässä työllisyys projisoidaan elinajan odotteeseen eri ikävuosille. Tavanomainen työllisyysastetarkastelu ei ota huomioon ikäluokkien kokoa, mutta tässä se vaikuttaa. (Kuva 3). (3)

Kuva 3. Työllisyyden odote jaettuna ikävuosille Suomessa vuosina 1988 ja 2018. Laskettu Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta ja elinajan tauluista

Nähdään, että työllisyys on vuosien mittaan lisääntynyt vanhemmissa ikäluokissa. Toisaalta nuoremmissa ikäluokissa työllisyyttä kertyy aikaisempaa vähemmän. Rajana on 48 – 50 vuoden ikä. Muutos on varmaankin osaksi luonnollista kehitystä, joka perustuu eliniän pidentymiseen, parantuneeseen terveyteen vanhemmissa ikäluokissa ja raskaan ruumiillisen työn vähentymiseen. Mutta voidaan esittää ainakin hypoteesi siitä, että myös lainsäädännön muutokset kuten eläkeputken purkaminen ja lyhentäminen ovat vaikuttaneet asiaan, nuorempien ikäluokkien kannalta kielteisesti. Ainakin voidaan päätellä, että työttömyysongelma ei ole Suomessa ratkaistavissa kohdistamalla toimia yksinomaan vanhempiin ikäluokkiin, saati pelkästään eläkeputkeen.

Tässä keskustelussa tullaan myös teoreettiseen ja paljolti ideologiseen keskusteluun siitä, miten työllisyys ja työttömyys määräytyvät. Valtiovarainministeriön virkamiesten uusin esitys näyttää nojautuvan varsin yksipuoliseen näkemykseen siitä, että ongelmat ovat vain työvoiman tarjontapuolella. Työvoiman kysyntä, talouden rakennemuutokset,  suhdannevaihtelut tai esimerkiksi työnantajien toiminta ei muka vaikuttaisi tilanteeseen juuri lainkaan tai olisi aivan toissijainen asia. Tämä on kuitenkin liian laaja kysymys selvitettäväksi tämän lyhyen kirjoituksen puitteissa…

PERTTI HONKANEN

Viitteitä

(1) Työryhmän esityksiä:

– eläkeputki poistettaisiin;
– osittainen varhennettu vanhuuseläke poistettaisiin;
– työkyyvyttömyyseläkkeen ammatillisesta harkinnasta luovutaan (ts. ei otettaisi enää huomioon ammatin vaatimuksia yli 60-vuotiailla; selkävikainen hitsari katsottaisiin sopivaksi esim. lastenhoitoon);
– aikuiskoulutustuki lakkautetaan tai muutetaan lainapainotteiseksi;
– aikuiskoulutustuki ei enää kerrytä eläkettä;
– ansiosidonnainen työttömyysturva ei enää kartuttaisi eläkeoikeutta;
– työttömyyysturvan enimmäiskesto kytkettäisiin työssäolon pituuteen lyhentämällä sitä, jos työura on lyhyt;
– vuorotteluvapaaoikeudesta luovutaan kokonaan;
– jos työtön on ansiosidonnaisella lähellä eläkeikää, hänen työeläkettä leikataan tulkitsemalla työttömyysturva ennakkoon nostetuksi eläkkeeksi;
– palkkatuettu työ ei enää kerryttäisi työttömyysturvan työssäoloehtoa;
– palkkatukea maksettaisiin vain yrityksille, ei enää kunnille tai kolmannelle sektorille;
– työttömyysturvalla tapahtuvan omaehtoisen opiskelun opintosuuntia rajataan eli supistetaan;
– opintotuen opintopistevaatimuksia kiristetään.

Ks. tarkemmin Työllisyyspaketti. Valtiovarainministeriön muistio 14.8.2020

(2) Juhana Vartiainen kirjoittaa siitä, miten ”monet ikääntyneet työntekijät  muuttuvat työuran loppuvaiheessa rasitteeksi työnantajalle” (Suomalaisen talousajattelun kritiikki, s. 277) Näin hän tulee tunnustaneeksi, että työnantajien suhtautuminen ”ikääntyneisiin” työntekijöihin ei ole aina suopeata.

(3)) Laskelmia ja niiden perusteita on selvitetty tarkemmin seuraavissa julkaisuissa:

Honkanen, Pertti: Odotelaskelmat työllisyyden, työttömyyden ja eläkeajan arvioinnissa. Työpapereita 137. Helsinki: Kelan tutkimus 2018

Honkanen, Pertti: Odotelaskelmat tarkentavat kuvaa työllisyydestä, työttömyydestä ja eläkkeistä. Talous ja yhteiskunta 2020(48):1, 2–9

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s