Eläkeputki ja työllisyys

Käsittelin työttömien eläkeputkea koskevaa keskustelua jo blogissani 18.8.2020. Palaan tässä vielä tarkemmin työllisyysvaikutusten arviointiin.

Työttömyyseläkeputkea koskevassa keskustelussa esiintyy tavan takaa väite, että sen poistaminen lisäisi työllisyyttä 10 000 hengellä. On epäselvää, mihin tällainen laskelma perustuu. Se mainitaan valtiovarainministeriön työllisyysmuistiossa, joka julkaisiin aikaisemmin loppukesällä, mutta siinä sitä ei perusteltu (Muistio työllisyyspaketista 14.8.2020).

HS kertoi 2.11., että arviota on pienennetty noin 7 700 henkilöön. Uutisessa ei kerrottu, mihin se sitten perustuu. (HS 2.11.2020 otsikko: Hallituksella on uusi ongelma: eläkeputken poisto toisikin luultua vähemmän työllisiä, joten nyt pitää löytää lisää toimia.)

Oletetaanko, että eläkeputken eli tarkemmin sanottuna ansiosidonnaisen työttömyysturvan ns. lisäpäivien poistaminen automaattisesti työllistäisi kaikki, jotka nyt ovat lisäpäivillä? Uusin tieto heistä on  kesäkuun lopusta, jolloin lisäpäivillä oli vajaat 7300 henkilöä. Tuskin näin yksinkertainen oletus on taustalla. Ei kukaan pysty osoittamaan, että kaikki tietyssä eläkeputki-iässä ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle joutuneet automaattisesti työllistyisivät, jos eläkeputkea ei olisi.

Selvityksissä viitataan nyt usein VATTin tutkijoiden tutkimukseen, jossa selvitetään, mitä seurauksia oli eläkeputken ikärajan nostamisella vuonna 2004 oli. (Tomi Kyyrä & Hanna Pesola: Long-Term Effects of Extended Unemployment. Benefits for Older Workers). VATT tiedotti siitä 29.1.2020. Tutkimuksessa verrattiin kahta ikäkohorttia. Vanhemmalla vuonna 1949 syntyneellä oli oikeus lisäpäiviin 55 vuoden iästä lähtien, nuoremmalla vuonna 1950 syntynneillä vasta 57 vuoden iässä. Selvityksen mukaan seurantajaksolla 2004–2013 nuoremman ikäkohortin työllisyys kohosi yhtensä keskimäärin noin 7 kuukaudella.

Mainitussa selvityksessä ei ollut kuitenkaan mitään laskelmaa siitä, miten työttömyys tai työllisyys koko väestössä muuttui ikärajan nostamisen myötä. Vuoden 2004 jälkeen sitä paitsi koettiin globaali finanssikriisi ja eurokriisi, jotka jälleen lisäsivät työttömyyttä ja heikensivät työllisyyttä varsin tuntuvasti.

On ilmeistä, että eläkeputken ikärajan korottaminen tai sen poistaminen muuttaa työttömyyden ikärakennetta. Osalla tietyissä ikäluokissa olevilla työurat pitenevät ja työttömyys, joka uhkasi iässä x, siirtyy ehkä ikään x + 2. Tästä ei voida kuitenkaan päätellä vielä mitään koko työllisyyden suhteen. Mahdollisesti joukkoirtisanomisessa henkilö A, joka olisi muuten ollut oikeutettu eläkeputkeen, korvautuu nuoremmalla henkilöllä B. Tai siten käy niin, että henkilön A jäädessä työttömäksi ja pysyessä kauemmin työmarkkinoilla ja työllistyessä uudestaan, hän vie työpaikan nuoremmalta henkilöltä C. Kuinka paljon näin tapahtuu, on vaikea asia selvitettäväksi, sillä työllisyyteen vaikuttavat monet asiat yhtä aikaa: väestönmuutokset, suhdanteet, talouden rakenteelliset ja alueelliset muutokset sekä lainsäädännön muutokset.

Työttömyys ja työllisyys ikävuosille jaettuna

Asiaa voi hieman selventää laskelmilla, jotka olen tehnyt Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ja elinajan taulujen avulla. Näissä laskelmissa työllisyys, työttömyys ja eläkeaika projisoidaan elinajan odotteelle ja siinä vielä eri odotettavissa oleville elinvuosille. (Ks. tarkemmin Honkanen, Pertti: Odotelaskelmat työllisyyden, työttömyyden ja eläkeajan arvioinnissa. Työpapereita 137. Helsinki: Kelan tutkimus 2018.)

Kuva 1. Työttömyyden odote ikävuosittain

Kuvassa 1 on esitetty työttömyyden odotteen jakautuminen eri elinvuosille vuosina 1987-–2018. Pystyakselin yksikkö on vuosi.  Koska tarkasteluvuosia on paljon, kuva on melko vaikeaselkoinen, mutta vanhempia ikäluokkia katsottaessa nähdään muutamia piikkejä, joista korkein on ikävuoden 59 kohdalla. Toinen piikki on ikävuoden 61 kohdalla. Nämä piikit liittyvät selvästikin eläkeputkeen. Lisäksi nuorissa ikäluokissa on varsin tiukasti ikävuoden 19 kohdalla (välillä ikävuoden 20 kohdalla) pysynyt piikki. Työttömyyden yhteenlaskettu odote koko eliniän aikana on näinä vuosina vaihdellut 1,6 vuodesta 7,1 vuoteen.

Kuvassa 2 sama on esitetty selkeämmin ottamalla vuosia vain viiden vuoden välein sekä viimeinen vuosi 2018. Vuosien 2000, 2005 ja 2010 piikit ovat ikävuoden 59 kohdalla ja vuosien 2015 ja 2018 piikit ikävuoden 61 kohdalla. Tässä näkyy eläkeputken ikärajan nostaminen, joka viimeksi tehtiin vuonna 2014 voimaan tulleella lailla. Silloin myös työttömyyseläkkeiden maksaminen lakkasi lopullisesti, joten vuosien 2015 ja 2018 työttömyyslukuihin työttömyyseläkkeellä ei ole enää vaikutusta.

Kuva 2. Kuvan 1 informaatio karsittuna vuosiin 1990, 1995, 2000, 2005, 2010, 2015 ja 2018

Eläkeputken ikärajan nostaminen on siirtänyt avointa työttömyyttä vanhempiin ikäluokkiin. Ikäluokkiin 60–64 on tullut aikaisempaa enemmän työttömiä työnhakijoita. Muilta osin eri vuosien käyrien vertaaminen on tältä osin vaikeata, koske niihin vaikuttaa ennen muuta yleinen työttömyystilanne. Vuonna 1990 ennen 1990-luvun lamaa työttömiä oli vähän, eikä työttömyyskäyrässä myöskään näy mitään piikkiä – oikeastaan vain pieni kumpu, vaikka silloinkin työttömyyseläkeputki oli sangen edullisessa, nykyistä paljon edullisemmassa muodossa voimassa. Vuosien 1995 ja vuosien 2000 käyrien vertailussa voidaan nähdä muutos, jonka eläkeputken ikärajan nosto aiheutti vuonna 1997. Työttömyyden huippukohta ikäasteikolla siirtyi eteenpäin ikävuodesta 58 ikävuoteen 59.

Jos vastaavasti katsotaan työllisyyden odotetta ikävuosille jaettuna vuosina 1990–2018 eläkeputken siirtämisen vaikutus ei näy selkeästi (kuva 3). Mitään erityistä kuoppaa työllisyyskäyrissä ei näy eläkeputken kannalta tärkeissä ikävuosissa. Työllisyys on kuitenkin 1990-luvun laman jälkeen painottunut asteittain vanhempiin ikäluokkiin. Erityisesti vuoteen 1990 verrattuna nuorten ikäluokkien työllisyys on heikentynyt. On vaikea sanoa, mikä osuus tässä on lainsäädännön muutoksilla, koska samaan aikaan on tapahtunut tällaista muutosta suosivia luonnollisia muutoksia ja työvoiman rakenteen muutoksia. Vanhempien ikäluokkien terveys on parantunut, mikä näkyy siinä, että 55 vuotta täyttäneiden elinajan odote on kasvanut lähes viidellä vuodella vuoden 1990 jälkeen. Varmaankin myös koulutustason nousulla ja talouden rakenteen muutoksilla on osuutta siinä, että vanhemmissa ikäluokissa ollaan kauemmin töissä. Duunariammattien osuus on vähentynyt.  Lainsäädännössä on tapahtunut muitakin muutoksia kuin eläkeputken ikärajan nostot ja työttömyyseläkkeen lakkauttaminen. Muitakin varhaiseläkemuotoja on lakkautettu, millä on voinut olla samansuuntaisia vaikutuksia kuin eläkeputken muutoksilla.

Kuva 3. Työllisyyden odote ikävuosittain

Kaiken kaikkiaan koko työuran odotettavissa oleva pituus ei ole kuitenkaan paljon kasvanut vuoden 1990 jälkeen. Vuonna 1990 se oli tämän laskelman mukaan 31,5 vuotta, vuonna 2008 32,1 vuotta ja vuonna 2018 32,7 vuotta. Alimmillaan se oli 25,2 vuotta vuonna 1994, mutta tätä pudotusta tuskin voi selittää työttömyyseläkeputkella, joka oli voimassa jo vuonna 1990. Talouden suhdanteet määräävät edelleen ensisijaisesti työllisyyden ja työttömyyden muutokset. (Laskelma on aloitettu ikävuodesta 18, koska nuoremmista ikäluokista ei ole yhtenäistä tietoa koko ajanjaksolta.)

Missään ei ole kerrottu, että jokin työpaikka olisi jäänyt eläkeputken vuoksi täyttämättä. On myös selvää, että erilaiset joukkoirtisanomiset ja tehtaiden lopettamiset tulevat edelleen toistumaan teollisuudessa ja muilla aloilla. Tällöin erityisesti pitkään samalla alalla työskennelleet vanhempien ikäpolvien työttömät ovat vaikeassa asemassa, vaikka toki heistäkin jotkut löytävät uuden työpaikan.


Miksi sitten erityisesti työnantajat niin sitkeästi vaativat eläkeputken poistamista. Ensinnäkin on selvää, että eläkeputki aiheuttaa työnantajille kustannuksia työttömyysvakuutusmaksujen muodossa. Perusturva, jolle entistä useampi työtön putoaisi, taasen rahoitetaan yleisistä verovaroista. Toiseksi tullaan klassiseen teesiin työttömyyden eduista työnantajien kannalta. Mitä suurempi on työttömien reservi eli ”teollisuuden vara-armeija”, sitä kovempi kilpailu työpaikoista on ja sitä helpompi työnantajien on hillitä palkkavaatimuksia ja muita työntekijöiden asemaan vaikuttavia vaateita. Sen vuoksi työnantajien kannalta on edullista, jos työntekijöiden ja työttömien poistumista työmarkkinoilta eläkkeelle tai vaikkapa eläkeputkeen voidaan mahdollisimman paljon jarruttaa ja siirtää myöhemmäksi. Tästä ymmärtääkseni on viime kädessä kysymys, mutta kuulostaa tietenkin kauniimmalta, jos työnantajien vaatimuksia perustellaan työllisyydellä.

PERTTI HONKANEN

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s