Täsmätietoa verotuksesta

Palkansaajien veroaste on keskimäärin korkeampi kuin pääomatulojen saajien veroaste, vaikka jälkimmäisten bruttotulot ovat keskimäärin kolminkertaiset palkansaajiin verrattuna. Muun muassa tämä seikka selviää verohallinnon tuoreimmista tilastoista.

Verohallinto on muutaman vuoden ajan julkaissut tietoja tuloverotuksesta samoin kuin yhtiöverotuksesta melko laajojen tietokantojen muodossa. Niissä on varsin tiheä tuloluokitus ja ne sisältävät tietoja monista tulolajeista, verotuksen vähennyksistä ja eri verolajeista. Myös ikä- ja sukupuoliluokitus on tarjolla sekä alueluokituksia jopa postinumeron tarkkuudella. Rahamääräiset tiedot ovat euron tarkkuudella. Yhtenäisin perustein tietoja henkilöiden tuloverotuksesta on vuosilta 2014–2019. Uusimmat tiedot vuodelta 2019 on päivätty vajaa kuukausi sitten 11. joulukuuta 2020.

Verohallinnon luvuissa eivät ole tietenkään verovapaat tulonsiirrot kuten lapsilisät, asumistuet, toimeentulotuki ja vammaistuet, joten ne eivät korvaa tulonjakotilaston tietoja. Verohallituksen tiedoista onkin ehkä enemmän hyötyä suurituloisten kuin pienituloisten tilanteen tutkimisessa. Kaikki verotiedot ovat yksilötasoisia: tietoja ei ole yhdistetty kotitalouksittain tai perheittäin.

Tilastoja tulkittaessa on hyvä huomata, että tilastoissa on tietoja veronalaisten tulojen ohella myös tietyistä verovapaista tuloista. Näitä ovat ennen muuta verovapaat osinkotulot. Myös verovapaat kustannusten korvaukset ja luontoisedut on tarkkaan tilastoitu. Lisäksi on huomattava, että yksi tuloerä on kirjattu vähennysten puolelle. Nimittäin yrittäjien tulosta tehdään ensin 5 prosentin yrittäjävähennys. Se tehdään ennen kuin yrittäjien tulo jaetaan ansiotuloiksi ja pääomatuloiksi tai verotettavaa tuloa yleensäkään ruvetaan määrittämään, joten tätä tuloerää ei voi sisällyttää ansio- tai pääomatuloihin. Tämä vähennys otettiin käyttöön Sipilän hallituksen aikana vuonna 2017.

Verolajeja on nykyisin useita: valtion tulovero ansiotuloista, valtion tulovero pääomatuloista, kunnallisvero, kirkollisvero, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu, sairausvakuutuksen päivärahamaksu sekä yleisradiovero. Verojen lopullisina saajina ovat valtio, kunnat, seurakunnat, Kela ja Yleisradio. On otettava huomioon myös pakolliset eläkemaksut sekä työttömyysvakuutusmaksut, jotka löytyvät verovähennysten taulukoista. Pieni kysymysmerkki on suurten eläketulojen lisävero. Sisältyykö se ansiotulojen valtionveroon vai ei? Ilmeisesti se on otettava omana verolajinaan huomioon, mutta kokonaisuuden kannalta sillä ei ole suurta merkitystä.

Kun jatkossa esitetään laskelmia verotuloista, veroista ja veroasteista, bruttotuloihin sisällytetään veronalaisten tulojen ohella verovapaat pääomatulot (lähinnä osinkotulot) sekä yrittäjävähennys. Veroina otetaan huomioon verohallinnon keräämien tuloverojen ohella pakolliset eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Verovapaita kustannusten korvauksia ja luontoisetuja ei oteta tuloina huomioon.

Kuvissa 1 ja 2 on esitetty yleiskuva eri tulolajeista ja verolajeista. Palkkatulot ovat selvästi suurin tulolaji käsittäen yli puolet veronalaisista tuloista. Verolajeista tärkein on kunnallisvero, joka käsittää noin puolet kaikista tuloveroista. Progressiivinen valtion tulovero ansiotuloista muodostaa suhteellisen pienen osan, nykyisin noin 14 % kaikista tuloveroista. Kiky-sopimus suurensi palkansaajien eläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen osuutta, mikä osaltaan supisti progressiivista verotusta, sillä nämä maksut ovat varsinaisessa verotuksessa vähennyskelpoisia.

 

 
 
Kuva 1. Keskeiset verottajan rekisteröimät tulolajit vuonna 2019

 

Kuva 2. Eri verolajit henkilöiden tuloverotuksessa 2019

Kuvaan 3 on laskettu keskimääräinen veroaste eli verojen suhde tuloihin kokonaistulon luokkien mukaan. Korkeimmillaan veroaste on 43,4 prosenttia tuloluokassa 200 000 – 249 999 euroa. Tämän taitekohdan jälkeen veroaste alenee. Suurituloisimmilla veroaste ei ole kaikkein korkein.  Niillä, joilla veronalaisia tuloja on vähintään miljoona euroa, veroaste on yhtä suuri kuin niillä, joiden tulot sijoittuvat haarukkaan 70 000– 74 999 euroa. Kokonaistulo sisältää tässä myös verovapaat osinkotulot.

Kuva 3. Veroaste eli verojen suhde bruttotuloihin eri tuloluokissa 2019

Tämä verotuksen epäprogressiivisuus johtuu tietenkin siitä, että suurimmissa tuloluokissa tuloista suuri osa on ansiotuloja kevyemmin verotettuja pääomatuloja ja erityisesti osinkotuloja, joista suuri osa verovapaita. Erityisen edullista on listaamattomien yritysten osinkojen kohtelu.

Kuvassa 4 on esitetty osinkotulojen kehitys vuosina 2014–2019 jaoteltuna pääomatuloihin, ansiotuloihin ja verovapaisiin tuloihin. Yleensä ottaen osinkotulot ovat kasvaneet tuntuvasti viime vuosina. Verovapaita osinkotuloja kertyi 2,3 miljardia euroa vuonna 2019. Listaamattomien yritysten osingoista osa lasketaan tietyn kaavan mukaan ansiotuloiksi, mutta tämä osuus on pysynyt pienehkönä.

Kuva 4. Osinkotulojen kehitys 2014–2019

Kuvassa 5 on verrattu palkansaajien ja pääomatulon saajien keskimääräisiä brutto- ja nettotuloja sekä veroasteita. Pääomatulojen saajien brutto- ja nettotulot ovat suunnilleen kolminkertaiset palkansaajiin verrattuna, mutta heidän veroasteensa on jonkin verran alempi kuin palkansaajien.

Kuva 5. Palkansaajien ja pääomatulojen saajien tulojen ja veroasteiden vertailua 2019

Eri tulolajeista ja verovähennyksistä on runsaasti tietoa saatavilla. Voidaan kiinnittää huomiota siihen, että kotitalous-, remontti- ja hoivatöistä myönnettävä kotitalousvähennys painottuu hyvin selvästi suuriin tuloluokkiin (kuva 6). Suurituloiset käyttävät vähennystä useammin ja myös täysimääräisemmin hyväksi kuin keski- ja pienituloiset. Vuonna 2019 kotitalousvähennystä myönnettiin 476 miljoonaa euroa. Koska vähennys tehdään suoraan verosta (eikä veronalaisita tuloista), tämä kertoo suoraan myös vähennyksen budjettikustannuksen. Sitä voi verrata esim. opintorahoihin, jotka verohallituksen tilastojen mukaan olivat 447 miljoonaa euroa samana vuonna.

Kuva 6. Kotitalousvähennys keskimäärin tulonsaajaa kohden tuloluokittain 2019
”Firman piikkiin”

Voidaan tutkia myös esim. verovapaita kustannusten korvauksia ja luontoisetuja. Ymmärrettävästi nekin painottuvat suuriin tuloluokkiin, sillä erilaisten johtajien ja päälliköiden työhön liittyy usein paljon matkustamista, mistä kertyy verovapaita matkakorvauksia ja päivärahoja. Siinä ei sinänsä liene huomauttamista, jos verovapaat edut vastaavat todellisia kustannuksia. Mielenkiintoista on sekin, miten voimakkaasti myös veronalaiset luontoisedut painottuvat hyvätuloisille. Esim. veronalaista autoetua kertyi 624 miljoonan euron arvosta vuonna 2019. Kuva 7 kertoo, miten selvästi ja vahvasti autoedun merkitys kasvaa tulojen kasvaessa. Miljoonääriluokassa autoetua maksettiin keskimäärin lähes 15 000 euroa autoedun saajaa kohden.

 

Kuva 7. Veronalainen autoetu keskimäärin edun saajaa kohden 2019

Tässä nähdään, että hyvätuloisissa väestöryhmissä kulutetaan melko paljon ”firman piikkiin”. Jos veronalaisten luontoisetujen verotusarvo jää todellisia kustannuksia pienemmäksi, siitä voi olla paljonkin etua. Tämä on ehkä hyvä ottaa huomioon yhtenä lisävivahteena tuloerojen tutkimisessa ja tulkitsemisessa.

PERTTI HONKANEN

Yksi kommentti artikkeliin ”Täsmätietoa verotuksesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s